usefulness of a cup is in it's emptiness

huomioita minusta

Minä olen alaston
istun
tai seison ja odotan
enkä koskaan saa
sanotuksi oikeita asioita.
mustaa vasten valoja
silmissä
makeita sanoja siitä, kuinka kuollaan oikealla tavalla.
Puiden suomut, lehdet on menneet
ei ne enää tule takaisin.
kuka on
sitä missä me ollaan
viikatteet heiluu enkä minä kuule niiden ääntä
Yöllä puhutaan asiaa tai ei
ehkä sanotaan vaan sanoja
oikeassa oleminen on valehtelua
koskaan ei oikein
asiaa tai ei niinkuin ne on aina olleet.
Mitä saa sanoa ja mitä ei.
Halutaan sääntöjä, joita kumpikin inhoaa
ja ollaan alasti piilossa toisiltamme.
kolme tuolia
lamppu ilman varjostinta
jääkaapin ovessa
muistutus siitä mitä pitää olla selviytyäkseen tänä päivänä.
Kirje tavoittaa vain oikeasta osoitteesta
sulkakäärme
matelee
pihaa pitkin.
Sinun ikkunastasi näkyy vastapäisen talon seinä
minä istun, selkä sinun selkääsi vasten välissä lasia parvekkeella ja poltan tupakkaa.
Kostea sulkakäärme
mitä runoilijalla olisi
jos hänen perheensä saisi valita?
(Huomioita minusta.)
Minä olen alaston
enkä mitään enempää

Yöaikaan

Aamu nousee taivaanrantaa
meren rannasta jossain
afrikka palaa. Valmis Vanha Maailma?
Nuori mies
Nuorimies.
Älä koskaan naiseen luota.
Kaiva luola lapselle
pelkopaikka peikkometsä, jossa juuret raiskaavat
sammalet peittää päätä jossa korppi
kuolemassa kaikki on valmista
Poikkiteloin
pisteet.
Kuka tuo enkelimiehen..
naisen.
Pystyssä kyrvät seisoo
enkelimiehen yllä mustaa
Kuningas putoaa kaivoon tai
ehkei koskaan enää sada.
Katselin kuinka ne nukkui
eikä mikään ollut valmiina.
Kello käy
koputtaa
seinää.
Se nainen olikin hullu.
Ei runoilija.
Eskapismia myllynkivestä talviaikaan.
Leninin päässä ei ole karvoja
Niin
Ne
Väittävät...

Minttu

Pimeä piha kenttä tai
ehkä ne on villikoiria kaikki
ja lapset? Sykkyrällä suu ja sen hiukset on ohutta silkkiä
Haluaisin olla yksi näistä
ihollasi
ei ne niin kylmät ole
sinun sormesi pyörittää maailmaa niinkuin tulta.
Ja minä
istuta se puu
talvessa valoja
leikkaa lihaa ja peitä se
kuvia kämmenten jälkeen.
Sinä olet kaunis
tuijotan
Ei me päästä irti
enää
Loputtomasti.
Sanotaanko näitä sanoja näin aikaisin?
Minä... en vielä uskalla, mutta haluan...

pakkaamatonta aikaa ei ole

Muistivihkoni valuu
käpyjä roikkuu pilvistä
neonsininen tai vihreä ja tukkaa sillä ei ole lainkaan päässä.
kaiva se puukko esiin sanoo
pomo alasti nuolee seinää.
Lehden kannessa hymyilee
liu'u on pehmeä
silmälasikasvoinen mies.
Ole
paikallasi
Kirjoitin
tänä aamuna kesken illan
luule
ehkä se oli tappanut itsensä sittenkin?
Minua haluttaa
ovi
nämä naiset joiden kanssa teen työtä vuorotta.
kiima tuoksuu
ehkä
huomenna enemmän
ne sanoi
etten minä saa enkä
iloitse
osaa kirjoittaa
näitä oikein.

älykkyysosamäärä

Tein testin koska en osannut olla tekemättä

Olavi Salko: IQ 152. Your IQ is above the average.

Olavi Salko: IQ TEST SUCCESFUL

Olavi Salko: Test ready.

haluaisin lukea sinulle ääneen

Haluaisin lukea sinulle ääneen Hessen
Arosutta.
Kämmenet auki
padot arina
rinnat lommolla.. Ne leikkaa sen kallon halki huutaa nainen.
Yksi, A, Nopein, Vanhin.
Mitä eroa meilläkin on?
Sen nimi on kuninkaallinen
mutta onko se maskittomana yhtä vaimonsa kanssa, aamuyön
missä
Uintia kuunpinnalla
paastoaika ja lääkkeet unohtuu
Ystäväni oli kova jätkä
Pissaa
Se leikkasi itsestään lihaa kun rahat loppui.

mistä me puhutaan

Puhuin Kirsin kanssa siitä, miksi me aina epäonnistumme suhteissamme. Miksi me aina valitsemme ne ihmiset, joiden elämä ei millään tavalla ole avointa, vaan tiettyjen mallien mukaista kapinointia ja epätoivoa.

Mikä meistä tekee onnellisia?

Ehkä suhteessa ei koskaan pitäisi olla niin valmis ja avoin, kuin mitä olen tottunut olemaan. Suhde on ajatuspeliä siinä missä tunteiden ymmärtämistä. Tunneälyä, kuten tätä nykyä tavataan sanoa. Jos et ole valmis siihen mitä sinulta vaaditaan suhteen onnistumiseksi, ei suhde toimi. Suhteessa pitää osata luovia ja perustella itselleen, niin että menestyksestä tulee osa suhdetta kaikkine tappioineen ja oletuksineen.

"Roskapaperit
Kultaketju
Kaulassa kala
Maksan laskua huomisista asioista
joku sanoo, ettei tietä pidä
nähdä.
Miestenlehden sivuilla mainos
naisista, joista miehet eivät saa
tulla riippuvaisiksi
kana
ilolintu
luona
Meisseli on terästä"


Voidaanko kapinaan alkaa jo valmiiden mallien mukaan? Kapina on minun käsittääkseni hävitty vallankumous. Valmiiksi hävitty vallankumous, jossa häviäjä puoli yleensä poistetaan vastaisuuden varalle kokonaan kuviosta. Vallankumous ei koskaan saa olla valmiiksi hävitty, koska silloin ajetaan asiaa, jota ei todella haluta muuttaa.

laitan
lusikoita laatikkoon
takaisin.
älä hei huuda, se sanoo

torjutut muistot nousee
pysti
vapautta
Kun minulta kysytään
olen
eikä rikki revittyä saa koskaan enää
kirjoittava nainen
on pillu auki
ja minä
Ei niin hevonen, mutta.. lähelle?
kirjoittava nainen on ruma

Se Sana Oli

Se sana oli oikein.
Niin niille sanottiin
kun sade lakkasi. Huudot
ei kuulu kauempaa.
Pohjan läpi etsitään tietä
esihistorialliset sankarit, nukkuu
alasti.
Minä katselin juoksijapatsaan luona
kuinka se vaaleatukkainen tyttö käveli
pois. Joki valui pyhäjärvelle.

Ne kritisoi
etten minä
o
s
a
a
kirjoittaa runoja
sitten me maattiin vierekkäin ja omenat tuoksuivat
jostain kaukaa.
Kerran voittanut
on
k
e
r
r
a
n
voittanut.
Onko kukaan niin sisällä
ja ääni ei kuulu
meillä
on
aikaa olla
l
a
p
s
i
a
niin vähän ettei nahkaa kannata luoda.

Lahjakkuus ja ajattelu

Minusta on tullut vanha. Tai sitten olen ollut sitä jo niin kauan, etten enää muista kuka olen, missä olen ja miksi. Epäluuloisuus on kasvattanut merkitystään siinä, minkä piti olla järjellä ajatellen selkeää.. sitten kun on aikuinen. Olenko minä aikuinen? Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa olevani. Eikä se kai ole pahasta. En minä tiedä. Aikuisena olen kuitenkin kaikkien elämieni aikakausien ikäinen, toisin kuin nuoret, jotka ovat vain nuoria.

Tämä lienee myös syy siihen, minkä vuoksi en meinaa muistaa kuka olen. Myös ymmärrykseni siitä missä olen ja miksi on jollain tapaa puutteellista.

Ongelmaksi tässä on muodostunut se, etten enää ymmärrä minulle luotujen odotusten merkitystä. Odotukset tulevaisuuden suhteen rakentuvat niiden puolihuolimattomien toiveiden ympärille, joilla mahdollistetaan käännekohdat elämässä.

Suunnataan alitajuisen sokeasti kohti jotain tiettyä pistettä. Kadotetaan paljon asioita pyrkimällä johonkin "tiettyyn" tilaan. Menestys määrittelee merkityksen myös luovan valtaväestön keskuudessa. Harvempi tekee enää "omaa" juttuaan. Erään entisen tyttöystäväni ystävä oli tällainen "taiteilija". Se pukeutui oudosti. Siinä se. Se kokeili puhua oudosti ja minua varoiteltiin väittelemästä sen kanssa taiteesta, koska se oli vaarallinen hermostuessaan. No, eipä ollut. Itseasiassa; se poika oli hyvin pinnallinen ja olematon. Hienot, oudot vaatteet, sopiva slangivivahde, vähän niinkuin Ville Valo, mutta liian selvästi Ville Valo. Niinkuin tätä nykyä liian moni nuori "taiteilija". Sen nimikin taisi olla Ville, tai jotain sinne päin. Ei se itseään esitellyt, kun halusi olla niin erilainen. Minä en viitsinyt sanoa sille, että erilaisuutta ei kannata koota noin tunnetuista hahmoista, mikäli haluaa olla erilainen. Ja sitähän se taisi haluta. Olla erilainen. Se oli kateellinen erilaisille ihmisille.

En tiedä pojasta sen enempää, kun en saanut tutustua kuin ohi kiitävän hetken likaisen keittiönpöydän ääressä. Se tyyppi oli vaan jotenkin niin imelä, että hävetti sen puolesta. Mutta se siitä. Näitä ihmisiä riittää. Heille ei ole selvää ryhmää koska he kokoavat itsensä monesta eri osatekijästä, joiden päälle lyödään nimimerkki. He tekevät asiaa ehdoilla, joiden selvittämiseen he eivät halua käyttää aikaa. Periaatteen ihmisiä. Hymähteleviä ihmisiä, joille kaltaisteni ihmisten puhe on aina kritiikkiä "johon kaikilla on oikeus", mutta "vain jos kritiikki on hyvää kritiikkiä". Ja sitähän se ei ole. Niin, tässä kirjoituksessani minä en käsittele kritiikkiä. Minä käsittelen merkitystä sinänsä. Miksi ollaan sitä mitä ollaan ilman vaihtoehtoja. Koska vaihtoehdoista puhuttaessa pysytään tietyissä rajoissa.

Luodaan "taidetta, vain taiteen vuoksi!". Tiedetään jo tehtäessä, että tätä se taide nyt on! Tätä sen pitää olla. Vaihdetaan vaatteet, syödään heinää ja ollaan taiteilijoita. Samalla ei kuitenkaan ymmärretä, miksi jotkut pitävät ihmeellisenä sitä, miten televisioon ilmestyy kuva. Tai, että mitä ainetta puu on. Tiedetään jo ennalta. Tiedetään mitä halutaan. Ei lähdetä sokeasti tekemään. Tarvitaan piste jota kohti suunnata.Eräs melkeinpä aidosti typerä ihminen kommentoi kirjoituksiani city.fi:n blogissa sanomalla, että "ei se että on taiteilija lunasta oikeutta olla munaton - ".

Munaton tarkoittaa tässä tapauksessa rohkeutta. Rohkea on ihminen, jolla on päämäärä. Minä etenen sokeasti. Uskon sokeasti. En koskaan todellisuudessa tiedä, mitä olen tekemässä..Ehkä hän ei ollutkaan aidosti typerä. Ehkä hän halusi vain hallita.

"jossain on satanut koko viikon
ja jos vielä sataa enemmän niin sen maan
kaikki ihmiset hukkuu mutaan. Jatkoin
aamukahvin juomista.
tupakka horjui vasemmassa kädessäni."

Kaikki on sunnuntaita.

Tänään on äitienpäivä. Hyvä päivä olla äiti. Kaupat on kiinni. Niistä pysty ostamaan ruokaa. Ostin R-kioskilta meetwurstipizzan. Minulla on nälkä. Pyysin erästä ihmistä lähtemään kanssani metsään muutamaksi päiväksi. Se on hyvä ihminen. Ainakin se oli kovasti innostuneen oloinen eilisen messengerviestin perusteella. Haluaisin lukea enemmän. En vain oikein ehdi. Minun pitäisi aloittaa kuntoileminen oikein tosissani. Tuntuu etten kelpaa kenellekään tällaisena. Ei tee mieli muuta kuin olla. Puhua filosofiaa ja keskustella uskonnosta... tai sitten vain puhua. Mennä jonnekin rannalle... ja olla. Kirjoittaa runoa tai proosaa. Päiväkirjaa. Kirjoittaa enemmän.

Keitän kahvia monennetta kertaa tänä aamuna, mikään ei oikein maistu miltään. Ajatukseni ovat sekasortoa, pelkkää epämääräistä huttua. Kaipaan hullun lailla läheisyyttä. Sitä ei ole ollut saatavilla kovinkaan paljoa. Teen itsestäni pellen ja murhaan kaiken viileyteni olemalla tunteva ihminen. Rahat on loppu. Minä olen hukassa. Ei, en minä siksi ole hukassa, että rahat ovat loppu, vaan siksi, että en tiedä mitä tuntea. Mitä ajatella. Olen auki kaikelle ja samaan aikaan kiinni jokaisessa pienessäkin vihjeessä siitä että joku välittää minusta. Välittääköhän minusta todella kukaan. Tuntuu tyhjältä ja mitäänsanomattomalta. Mistäköhän nuo äänet tulevat. Ne eivät ole ihmisääniä. Ne ovat enemmänkin kaupungin ääniä. Huminaa.

Kesä tekee tuloaan ja tulevaisuus on yhtä sekasotkua. Ei sitä oikeaa. Itsepintaisesti uskottelen itselleni, että riittää kun nämä ihmiset joihin ihastun vain ovat ystäviäni. Niin. Niin sen täytyy olla. Ystävyys on kuitenkin tärkeää, mutta riittääkö se mihinkään? Lintu meinaa tulla sisälle. Se on harakka. Pelästyy kun kysyn "otatko kahvia". Sekin lentää pois luotani. Miksi jätinkään parvekkeen oven auki.. Kaipaan maalle. Maaseudulle. Jonnekin missä tuoksuu heinä ja paska. Metsään jossa on hyvä hengittää. Kaipaan kaikkea sellaista mikä tekee minusta enemmän minut. Kaikkea sellaista mitä on hyvä kaivata. Kaikkea mistä puuttuu valmis kuvio.

Joskus minäkin kuolen. Ja silloin en halua olla elossa. En tiedä miksi, mutta elämä ei pelota tätä nykyä enää ollenkaan. Haluaisin elää niin että kuolen pois. Niin kovaa, että tuntuu. Lähteä vaeltamaan metsään niin että jalat on romuna, selkä paskana ja pää kipeänä. Syön jäätelöä joka maistuu pahville. Kahvi maistuu hyvältä. Sen keittäminen on taitolaji. Jossain vaiheessa kahvikin loppuu. Silloin pitää alkaa juomaan vettä. Pissahätä tuntuu samalta kuin keskeneräinen orgasmi. Kalullani on oma elämänsä. Se haluaa naista. Niin minäkin.

On aika levätä ennen lenkille lähtöä..

Viimeinen yö..

Viimeinen työyö ja sitten töihin vasta tiistaina. Jollain tapaa tämä tulee hyvään väliin. Tämä tauko töistä siis. Tänään oli poikkeuksellinen päivä. Kaikki muuttui taas jollain tapaa erilaiseksi. Nyt pitää osata sovittaa elämänsä uuteen uskoon. Pitää unohtaa. Pitää oppia ajattelemaan uudella tavalla ja ennen kaikkea.. unohtaa. Kaikinpuolin olen kuitenkin tämän asian kanssa sinut. Mutta kyllä tämä harmittaa, myönnän sen. Noh, eteenpäin ja häntä pystyyn. Ei kannettu kissan hännän nostaa, sanoi mummo kun toiselle pyy pivossa jne.

Olen ylpeä ihmisestä jonka kanssa tänään puhuin. Hän sanoi suoraan sen, mitä moni muu jahkaisi pitkään. Kiitos siitä sinulle, mikäli tämän luet. It's been a trip :)

Lueskelin tänään päiväkirjamerkintöjäni vuodelta 2005. Ne ovat täyttä sekasortoa. Mitä minä olen tehnyt elämässäni silloin? Elin niin täyttä elämää silloin, kuin vain on mahdollista. Miksi kaikki on sitten muuttunut. Miksi minusta on tullut näin "isoja linjoja" kulkeva ihminen?

Tänään eräs ihminen sanoi minulle "sä oot tosi pelottava..". En tiedä mitä hän sillä tarkoitti, mutta vannotin hänet, että hän kertoo joskus mitä hän tarkoitti. En minä ole pelottava.
Omasta mielestäni olen suhteellisen älykäs, mukava, sosiaalinen ja kaikin puolin toisista välittävä ihminen, jonka epäonneksi maailma ei ole pelkkää pehmeää karnevaalia.
Jotain millä ei ole rajoja. Jotain energistä.
Luulen olevani ihminen, joka testaa omaa kykyään tulla toimeen sosiaalisessa ympäristössä ilman sosiaalista varausta.

Mutta miksi minä olen pelottava? Sitä minä en voi käsittää.
Tätä pitää miettiä.
Onko habitukseni pelottava.
Tämä pitää avata...

Ihmeellinen on..

tämä elämä. Sitä jättää tekemättä asioita joita pitäisi tehdä, koska ne ovat elämän kannalta tärkeitä. Unohtelee asioita jotta saisi tekemistä niiden eteen. Ei, en minä oikeasti unohtele asioita, minä jätän ne hautumaan. Olen hyvässä kunnossa, vaikkakin melkoisen väsynyt. Pitäisi mennä tänään yöksi töihin. Aamulla oksensin kolme kertaa, joten menemättä jää. En tiedä söinkö jotain pilaantunutta vai onko tämä ihan vain oksennustautia.

Elän mustasukkaisuuden vallassa. Olen mustasukkainen ihmisistä elämässäni, vaikka ei heitä todellisuudessa edes ole. Etsin jotain minkä olemassaolo on minulle epäselvää. Olen ihastunut erääseen ihmiseen ja nyt olen alkanut saamaan häneltä vastakaikua ihastumiselleni. Se tuntuu hyvältä. En tosin voi olla varma hänestä. En halua asettaa rajoja, ennakko-oletuksia hänen suhteensa. Yksipuolisia ihastumisia tähän elämään on mahtunut liikaa. Ei ole enää varaa ihastua niin, että romuttaa itsensä ja vähentää ystäville annettevaa aikaansa. Mutta kun.. niin, en minä tiedä.

Kirjoittamista ei saisi nyt jättää vähemmälle. Kaikki etenee hienosti. Kirjoitan paljon. Käyn istuskelemassa Paapan Kapakassa. Kirjoitan Proosaa. Kirjoitan runoa. Kirjoitan kaikesta. Mutta ensisijaisesti kirjoitan itsestäni. Siitä mitä olen. Se tuntuu hyvältä. Se täyttää samalla kun tyhjentää.

Aurinko tuo voimaa jaksaa eteenpäin. Se jaksaa nousta aina. Ja sen kultaiset hiukset kiskovat minut ylös vuoteesta. Tuntuu hyvältä, vapaalta. Kaikki on lukossa. Kaikki pitää avata...
itse..

Muuten ei pääse sisälle omaan elämäänsä.

"Hiekka kuin hiukset
Iholla huulet keitaana
Uuden kuun alla lattialla Katselen afrikan rantaa.
mustan naisen käsi kaulallani
kietoutuu ranteeseeni kuin kyrpäkäärme,
oksa täynnä tulevaa.
Silmien kiilto kipinämeri kuuhotellin pihassa tappelu
kun joku rakastuu tietämättä itkevän naisen todellisuutta.
Odotan aamua,
iloiten kuin kuka tahansa
talvitaivasta katsova..."

Miksi minusta tehtiin tällainen? Minä osaan selittää itseni vain omien ennakkoluulojeni kautta. Ovatko nekään minua. Ennakkoluulot. En usko. Ennakkoluulot ovat typeryyden maksimoitu tila. Mutta ne kasvattavat samaan tapaan kuin mikä tahansa typeryys. Pehmeämmät pinnat siliävät inhona yöaikaan. Minusta tulee elävä vain muistojen alkaessa kuolla ympärilläni.

Olevaisen rajaton valta

Mitä on olla olemassa? Oleminen on kaikin puolin itsensä esiintuomista, niin hyvässä kuin pahasssakin. Vapauden summaamista kaikessa ja elämänarvojen uudelleen arvioimista menneen mukaan. "Me tarvitsemme jotain uutta", jotain uutta suojellaksemme arvojamme. Minä olen hyvin väsynyt. Väsynyt olemaan tämän systeemin orjuutettavana. Liian väsynyt katselemaan kuinka vahapintaiset julkimot imevät verta botox- huulillaan ilman häivähdystäkään itsetunnosta. Tämä aikakausi on merkityksettömintä mitä ihmiskunnan historiassa on ollut. Kukaan ei muista tätä aikakautta mistään muusta kuin sodista. Mitään hyvää ei synny ja siinä kaiken merkitys. Kaikella pitää olla hyödyttävä merkitys. Oleminen ei ole olemista ellei sillä ole jotain mihin tarttua kiinni.

Minä olen seurustellut tämän elämän aikana paljon. Jokainen suhteeni on ollut hyvä. Yksikään niistä ei ole tuottanut minulle viimekädessä pettymystä. Miksikö? Koska jokainen niistä on jättänyt minut hämmentyneeksi. Epävarmaksi suhteen sisällöstä. Viimeisin suhteeni oli tuttu. Tutun tuntuinen suhde. Siinä oli kaikkia niitä elementtejä, joita sitä edeltävissäkin suhteissa on ollut. Voi kuitenkin olla, että edeltävät suteeni ovat tehneet minusta epävarman kaikkia tulevia suhteitani kohtaan. Ja että tämä viimeisin suhteeni olikin täynnä minun sille asettamia merkityksiä. Valmiita suhdemalleja. Sellaista minä en halua kenellekään, enkä varsinkaan itselleni. Ehkä minä olen seurustellut jo aivan liikaa tämän elämän ajaksi. Ehkä olisi aika alkaa ajattelemaan asiaa niin, että seurustelujen aika on ohitse.
Palatakseni kuitenkin tähän suhderistiriitaan; jos minä olen asettanut jotain tiettyjä malleja, joiden perusteella oletan suhteen edistyvän.. ja luulen, että näin käy tulevaisuudessakin, enkä missään nimessä oleta, että siinä toisessa on niitä tiettyjä piirteitä suhteen kannalta, niin voidaanko silloin ajatella, että se toinen ei noudata omia suhdemallejaan. Että se toinen.. on tyhjä?

Eilen tupakoin paljon. Minun teki mieli juoda olutta ja viiniä. Nukahdin kuitenkin television ääreen jo iltayhdeksän jälkeen. Liikaa työtä. Liikaa elämää yhdelle päivälle. Teki mieli seksiä, mutta olin varmastikin liian väsynyt harrastamaan seksiä. Oikeastaan minun teki mieli jonkun syliin. Televisio on ystävä. Se puhuu selän takana aina asiaa. Se ei hauku suoraan päin naamaa. Se Vittuilee päin naamaa. "Tämä voisi olla sinunkin elämääsi, vitun idiootti!". Kysymys halusta olla jotain muuta, kuin mitä todella on nousee kuitenkin ajankohtaiseksi silloin kun ajattelee "tuo voisin olla minä." Onnea niille jotka haluavat olla jotain muuta kuin ovat. He ovat tämän päivän "taiteilijoita". He ovat tämän päivän onnellisia ja epävarmoja...

Keskiviikolle enemmän

Jollain tapaa kaikki on hyvin. En ole tupakoinut paljoakaan viime aikoina. Kirjoittaminen nostaa jälleen päätään näin kevään kynnyksellä. Ehkä saan valmiiksi joitakin runoja. Ehkä. Pitäisi kuntoilla enemmän että jaksaa sitten juhlia ja kirjoittaa. Tekee mieli seksiä. Kello on kovasti vähän. Ei, ei minun tee oikeasti mieli seksiä. Minun tekee mieli lähelle. Sitä minä en saa. Läheisyyttä ei ole. Se on kadonnut epäluuloisuuteni myötä jonnekin pois. 7kpl tyhjiä olut tölkkejä seisoo pöydälläni epäsymmetrisessä kuviossa, huoneistoni haisee pahalle, pihalla humisee kaupunki samaa jatkuvaa huminaansa. Tänään ei aurinkokaan paista. Tänään on työpäivä Vapun lomien jälkeen.

Onkohan naapurini kuollut? Hänestä ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Tänään tajusin, että minulla on ikävä lastani. Tuntuu pahalta tajuta, että joku on päättänyt poistaa sinut lapsesi elämästä vain, koska se ei sovi hänen elämäänsä. Niin. Äidillä on suuri valta näissä asioissa, mutta myös oikeuslaitoksen pitäisi mennä itseensä näiden asioiden kanssa. Äitiä uskotaan yleensä muitta mutkitta, olivatpa hänen valheensa kuinka räikeitä tahansa. Mihin minä matkustaisin. Minä haluaisin jonnekin kylmään, kosteaan ja vanhaan maahan. Johonkin sellaiseen jonka kulttuuri tuoksuu hiekalle ja ruosteelle. Sellaiselle kuin vanhoissa linnoissa tuoksuu. Niillä on ihan oma hajunsa.

Luen ihmisten blogeja paljon. Niistä paistaa läpi tunnottomuus. Epäluulo. Ne eivät kerro mitään omistajastaan. Ihmiset käsittelevät blogeissaan niitä asioita joita he ovat tehneet. Kukaan ei käsittele itseään. Kukaan ei tulkitse itseään. Kaikella on merkitys heidän itsensä ulkopuolella. Kolmannesta persoonasta on tullut liian merkityksellinen yksilön elämässä. Luulen, että suurin osa ihmisistä kirjoittaa blogia toisten luettavaksi, vaikkakin sitten salassa. Minä olen laboratorio siinä missä sinäkin. Mutta sinusta puuttuu sielu enemmän kuin minusta. Tässä taannoin minulle soitettiin jostain tv-visasta. Olin voittanut, tai ainakin tullu 20:n parhaan joukkoon jossain kilpailussa.. johon en kyllä ollut osallistunut, jossa sai viettää päivän miljonäärinä. Nainen puhelimessa kertoi että "-- Sinulle on nyt sitten varattu mahdollisuus päästä ajamaan näitä jättikokoisia Hummereita, Ferrarin uusinta katumallia, Pontiacin - - mallia. Ja viettämään päivä pyhäjärvellä jahdilla ystävinesi dj:n soittaessa uusimpia listahittejä...". Tämän lisäksi hän sanoi, että "Mikäli autot kiinnostaa, niin tässä on myös mahdollisuus vuokrata todella halpaan hintaan itselleen tällainen Hummeri vaikka vuodeksi...". Minä sanoin, että ei, autot eivät kiinnosta minua koska ne saastuttavat paljon. "No, mutta mietitkö sä tosiaan tuollaista asiaa kun istahdat uusimman Ferrarin katumallin rattiin?" - kysyi nainen luurin toisessa päässä.

30.4. posti toi minulle lapun jossa kiiteltiin hyvästä illasta, ja kerrottiin kuinka kaikki olivat sitä mieltä, että minä olin ollut koeajotilaisuuden jälkeisten bileiden ilopilleri ja superjuhlija. Niin. Ainoa vain, että minä en mennyt niihin bileisiin.. enkä koeajamaan Ferrarin uusinta katumallia.
Nyt minusta tuntuu tyhjältä. Ehkä se johtuu tästä tyhjyydestä.

Työväen juhla.

Eilinen ei millään tavalla poikennut tavallisesta maanantaista. Ainoa mikä erotti sen tavallisesta maanantai päivästä oli se, että suomenliput liehuivat saloissa, kaupungilta kuului omituista huminaa ja minä olin melkoisen humalassa kotonani. Nyt tekee mieli tupakkaa ja seksiä. Kumpaakaan ei nyt ole tarjolla, joten väliin jää. Pulssi on hieman koholla. Ei mikään ihme näin pienimuotoisessa krapulassa. Sitähän sattuu. Aamulla kun heräsin, Aurinko paistoi kirkkaasti. Nyt kun kello on 11.47. Aurinko paistaa kirkkaasti. Eikö sen aika käy pitkäksi. Omituista. Jossain maailman toisella laidalla on ihan varmasti ukonilma. Oikein kunnon ukkosmyrsky piristää. Minä en ole niinkään aurinkoihmisiä. Enemmän nautin juuri ukkosesta ja kunnon kesäsateista. Siitä kun vesi sihisee vasten kattoa.. kun se hakkaa keittiön ikkunaa. Siitä minä pidän todella.

Eilen join 7isoa olutta. 0,5l/kpl. Hyvä minua. Näin se aikuisuus toimii. Nyt kuuntelen The Doorsin - Riders On The Storm - kappaletta. Minua hymyilyttää. Miksi minä en mennyt eilen mihinkään? En minä oikein tiedä. Ei vain tuntunut siltä. Nyt vähän kaduttaa, mutta tuntuu kuitenkin ihan hyvältä, että näin... Ei minun todellisuudessa edes tehnyt mieli mennä mihinkään. Mikä tästä vielä puuttuu? Vapaa halu lähteä kaupungille. Kävellä katuja ja miettiä menneisyyttä. Ehkä nyt pitäisi mennä johonkin kahvilaan polttamaan hasista. Kuuntelemaan mustaa bluesia ja lukemaan saarikosken runoja. Mikä minua siinäkin miehessä kiehtoo? Sekö että se on kuollut, vai sekö, että se on niin elossa? En osaa vastata edes omiin kysymyksiini näiden asioiden välillä. Voidaanko näitä edes pitää kysymyksinä? Huomisen aikana ihmettelen varmaankin miksi minusta ei tullut poliitikkoa. Ja silloin on aika kirjoittaa novelli yksinäisyydestä kaupungissa. Miten se sen sanoi? Meri on niin täynnä, että se lainehtii ylitse? Sitäkö tämä elämä on? Ylitselainehtivaa merta? Voiko täällä enää edes seilata? Osaako kukaan enää seilata niinkuin ennen? "Hei Seilori! Anna tulla sitä rommipaukkua!"

Missä me menemme? Lassi on sitä mieltä, että jos tietää missä on, ei todellisuudessa enää tiedä mihin on matkalla. Oliko tuo Lassi vai olinko se sittenkin minä? Minä olen sitä mieltä, että mitään ei saa patentoida, koska silloin kaikesta tulee tavoittelemisen arvoista. Tavoitteleminen vie ihmiset perikatoon ja aiheuttaa päänsärkyä niille joiden päätä särkee. Minulla on aikaa miettiä mitä tämä maailma on jos millään ei ole nimeä.

Minkälainen on eilinen?

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Ok. Ei se suhde sitten kestänytkään. Omien epävarmuustekijoideni takia, en tiedä? Ehkä en vain luottanut sen naisen pyyteettömyyteen tarpeeksi. Ehkä en luottanut itseeni hänen vaateidensa alla. En ole ehtinyt vielä miettimään niin tarkkaan, että osaisin vastata. Jotkin asiat menneisyydessäni ovat tehneet minusta jollain tapaa niin pelkäävän, niin epäuskoisen siihen, että jotkut ihmiset ovat ihan vain hyviä, eivätkä vedä turpaan tai petä heti ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tullen. Tämä oli hyvä muistutus siitä mitä minä todellisuudessa olen. Raukkis. Enkä minä edes juo. Tai juon minä nyt, mutta nyt on vappu ja minun kuuluukin juoda.

Olen jättänyt kirjoittamisen lähes kokonaan. Kirjoitan enää vain blogia ja päiväkirjaa. Runoa ei enää synny. Ei ole syntynyt sitten 2005 syksyn. Sen jälkeen kun kohtasin elämäni ensimmäisen psykopaatin. Ihmisen jolle en merkinnyt mitään. Ihmisen jolle mikään ei merkinnyt mitään. Hän eli elämäänsä muiden ehdoilla niin, että jokainen vastaantuleva sielu oli hyvää kasvualustaa hänen mädille ajatuksilleen. Tunteita se ihminen ei omistanut ollenkaan. Se ihminen ei osannut tunte mitään. Minä juon Sandels olutta ja kuuntelen omituista Jazzia Groove.fm kanavalta.
Ei. Ei tämä kanava enää soita jazzia. Tämäkin kanava soittaa mainoksia. Mainoksia siitä kuinka kuulijat saadaan kuuntelemaan mainoksia.

Tänään heräsin varsin hyvissä tunnelmissa. Nousin ylös, astelin keittiöön. Keitin kahvia. Olen päättänyt lopettaa tupakoinnin kokonaan. Tupakka aiheuttaa minulle päänsärkyä ja se ei ole kovin kiva homma. Aloitin tupakoinnin elämäntilanteessa jossa miestä koeteltiin hieman liikaa ja oli ehkä hetki miettiä mitä tälle elämälle pitäisi tehdä. Tupakka tarjosi tervapintaista kättään ja minä tartuin siihen.. mutta nyt aion irrottaa siitä jälleen. Ja ei, elämäni ei tällä hetkellä ole mitenkään hirmu hyvässä jamassa, mutta eipä tätä tilannetta kannata nyt tupakalla vielä heikentää. Enkä ole polttanut tänään. Jos pystyn pinnistelemään huomiseen asti, olen voittanut tämänkin kilpailun. Kilpailun itseäni vastaan.

Maksoin reilulla 1000eurolla laskuja. En ole kovin tyytyväinen itseeni. Tuhlaileva asenteeni on tehnyt minusta typerän. Tekisi mieli metsään. Senkin aika koittaa vielä. Vielä joskus minä menen metsään ja asun vuoden siellä. Niin ainakin toivon.

"Laitan koiran lelulaatikkoon jossa sille
pitää seuraa tuhat dinosaurusta.
Tänään nämä lapset leikki ulkona sitä,
että lumesta ja kuravedestä tuli maitoa ja maitosuklaata.
Minun teki mieli juoda viinaa.
Kurahousujen kahina ja kämmeneen uponneet,
jääkylmät hiekanjyväset muistuttivat aidatusta
lapsuus ajasta koskenmäessä."

Jotain pitäisi saada elämässään aikaiseksi. Kaikki menee liikaa suunnitelmien mukaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Minulla on ikävä viimeistä suhdettani. Se oli hyvä suhde.


joskus näinkin päin.

"Ole kaunis kuin olet
Niin yössä
huoletta on laumassa miesten.
Kuu iso tuoli itkee-Illan läpi ongelmitta naamatusten aurinkoon.
Pienen unen
nukkuu nämä onnelliset
ne ei nuorru."

Eilen oli niin tyhjää

ettei mikään mahdollistanut tämän päivän haavekuvia. Tänä aamuna lapseni äiti tekstiviestitti. Lapseni tunnistaa m, p, a, k, i, t - kirjaimet. Aika hyvin 1v7kk tytöltä-. Hienoa Kiti! Olen pitkään pohtinut mahdollisuutta alkaa täysipäiväiseksi tyhjäntoimittajaksi. Ilman mitään toimitettavaa, mutta kuitenkin niin paljon mietittävää. Joskus minulla oli sellainen kausi, jolloin en tehnyt mitään. Olin vain. Istuskelin päivät parvekkeella poltellen tupakkaa ja juoden kahvia. Välillä kirjoittelin muistikirjaani riimejä, värssyjä.. pieniä runoja. Toisinaan innoistuin kirjoittamaan isompaa, pidempää ja merkitsevämpää proosaa. Se oli hyvää aikaa. Kaikki oli avoinna. Miksei olisi nyt? Koska minusta on tulossa aikuinen. Aikuiseksi tuleminen 31v:nä on pelottava kokemus. Mitään ei oikein saa sisäistettyä ja kaikki tuntuu menevän niille, jotka haluavat enemmän. Toisaalta sitten taas; onko sillä merkitystä, jos ei halua yhtä paljon kuin toiset, ja menettää siksi jotain sellaista, mitä ei ole halunnut yhtä paljon kuin ne toiset, jotka tämän jonkin asian saavuttavat. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että toisinaan tällä haluamallani asialla on myös oma tahto. Ja silloin siihen ei vaikuta niinkään minun, eikä sen toisen halu, vaan tämän halutun asian/tai henkilön oma tahto. Oma tahto on kurja juttu. Se myötäilee aina ajan henkeä. Jos joku voi väittää että "minä todella haluan tämän" - hän mitä todennäköisimmin valehtelee. Hän pyrkii johonkin tiettyyn statukseen. Johonkin ymmärrettävään tilaan, johonkin millä piiloutua elämältä. Mutta voiko elämältä piiloutua? Todennäköisesti ei. Mutta omilta mielikuviltaan sen suhteen mitä elämä on.. niiltä voi hyvinkin piiloutua. Niiltä on melkein jopa merkityksellistä piiloutua. Monet piiloutuvat vain piiloutumisen halusta, mutta vieläkin useammat siksi, että heidät löydettäisiin, tai että heitä ainakin etsittäisiin. Ehkä se onkin suurin syy, miksi toiset ihmiset ovat julkisuudessa ja toiset eivät. Ne jotka ovat julkisuudessa haluavat, että heidät löydettäisiin. Ei siis sitä, mitä he ovat julkisuudessa, vaan se mitä he oikeasti ovat. Selviytymisellä, jatkumisella on tässäkin merkitys, jota ei pidä aliarvioida. Mutta ajan hengen mukaisesti, me emme voi antaa periksi myöskään sille, että aliarvioiminen on osa moraalia, joka tukee itseään. Aliarvioimisella on positiivinen merkitys. Se osoittaa aliarvioijalle lopulta ne heikkoudet, joita hänen pitää parantaa itsessään tullakseen kokonaiseksi, kaikilla tavoin enemmän aliarvioimansa kohteen kaltaiseksi. Altavastaajaksi. Siksi, jolla ei ole mitään hävittävää. Aliarvioitu on aina se, millä ei ole mitään hävittävää, koska yleisen näkemyksen mukaan hän on myös se, jolta odotetaan vähemmän. Vähemmän on kuitenkin jollain tapaa merkityksetöntä, ja sen kukistaminen on vähäpätöisintä, mitä hallitsija voi tehdä.

Aamu alkaa soitolla työpaikkaan.

Aamu alkaa soitolla työpaikkaan ja ilmoittautumisella sairaaksi. Ei muuten, mutta kun ei ole vain puhtia siirtyä "sorvin" ääreen ahkeroimaan. Mielummin tekee kotona rästiin jääneitä töitä valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja, joiden hiominen vie kaiken ajan mitä työn ohella on olemassa. Aurinko nousee jossain Kalevan kaupunginosan yllä. Katselen televisiota, jota en näe. Se puhuu minulle selkäni takana. Minä aion jonnekin suomenlahden rantaan, ajattelen vasta sitten elämääni pidemmässä mittakaavassa. Mitä minä puhun? Luomistyö on rankkaa kun ottaa huomioon, sen ettei ole muuta kuin todellisuus josta pitäisi tehdä "taidetta". Tätä nykyä niin kovin moni ihminen luo työkseen, ettei niillä ole käsitystä enää mistään muusta kuin arjen realiteeteistä. Minua väsyttää jo pelkkä ajatus realiteettien nostamisesta inhimillisyyden yläpuolelle. Se, että lait säätelevät ihmisen elämää osana lakien merkitystä, tekee laeista fasismin hedelmällisintä osa-aluetta.

Me olemme alkaneet Lassin kanssa suunnittelemaan dokumenttia nuorison pahoinvoinnista, ihmisten ahdingosta, epäoikeudenmukaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, politiikan merkityksestä ihmisten arkipäivästä. Alastomuuden merkityksestä vaatteiden alla. Vähän niinkuin olemassaolo jolla on vain yksi tavoite; vapaus ilman valintaa. Minkälaiset ihmiset ottavat korista puutarhassa? Onko tämä se mitä meille on opetettu vanhassa testamentissa? Älä nauti siitä, mitä luonto on, siitä mitä luonnollisuus on? Sinun ei tule syödä isäsi puusta. Sinun tulee odottaa, että omena on tyhjiöpakattu Etumarketin hedelmäosastolle. Sinun ei tule olla oma itsesi vaan telemarkkinointialueesi uskollinen asiakas. Consumer.. consumer.. Ei se tarkoita asiakasta. Ei se tarkoita kuluttajaa. Consumer tarkoittaa Nielijää. Kitaa. Sitäkö on merkitys? Sitäkö on elämän merkitys? Maailma on meidän ja se on myyty meille. Maailma on myyty meille?! Kuinka sairasta tämä on. Olen lukenut viimeaikoina satuja. Olen lukenut viimeaikoina paljon lapsille tarkoitettuja satuja. Niissä rumuus on ulkoista, köyhyys on pahe, Kuninkaallisuus on ihailtavaa, Kulta on hyve, puu ja risut pahe. Metsä täynnä vaaroja ja kaupunki, tai Kuninkaan suojeluksessa oleva alue turvallista seutua. Niin. Pitäisikö meidän opettaa lapsillemme luonnon vaarallisuudesta ja kaupunkielämän turvallisuudesta?



KAIKKI ON PAIKALLAAN


Kategorinen imperatiivi. Paikallaan näissä huoneissa
Ilma ei liiku.
kaikki on paikallaan ja hukassa.
pitää löytää itsensä,
että voi antaa muille aikaa.

Minkä väriset
sen mielipiteet on?
Ei siivet kanna.
Sulkakäärme.
Minä, Kuningas. Mikä sitä ohjaa?

Katsellaan elokuvaa
ja syödään hapanta leipää
rikkinäisen sohvan nurkassa.

METSÄ PELKKÄÄ PUUTA

Kuinka ne voi nukkua yhdessä Noin irti toisistaan.
Sen äiti ei muistanut isän nimeä
ennen kuin sille kerrottiin
lapsesta.
Valot sammui uudestaan.
Metsä on täällä päin
pelkkää puuta
minä
kirjoitin paperin reunaan 'paskapää'
muistaakseni asioita.

HEI AURINKO

Hei, Aurinko. Nouse nyt.
Avaa verhot ikkunastasi pese veritahrat.
Ilokulkue, mietteliäät naiset.
Pellepuku rypyssä,
hyppää ympyrää
valkoinen pupu huivi silmillä.
Minä tapoin itseni niin monta kertaa,
että olin varmasti vapaa sinusta.
Tein sen uneliain silmin, pelonsekaisessa paniikissa.
Vain nähdäkseni mitä tapahtuu. Keisari pukeutui Jumalan viittaan.
Hymyili onnellisten tapaan
lauantaiaamuna.

Työhön

Aukaisin Oman Blogini, Blogger.com sivustolle tällä päivämäärällä.

PISTEIDEN MERKITYS

Pisteiden merkitys on niiden
takana olevan sanan edessä.
Jaloissa ruohoa
Niinkuin poltettujen lintujen hahmot,
joiden oli määrä lentää päin metsänpuita
iltahämärän Auringonnousussa.