Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Ok. Ei se suhde sitten kestänytkään. Omien epävarmuustekijoideni takia, en tiedä? Ehkä en vain luottanut sen naisen pyyteettömyyteen tarpeeksi. Ehkä en luottanut itseeni hänen vaateidensa alla. En ole ehtinyt vielä miettimään niin tarkkaan, että osaisin vastata. Jotkin asiat menneisyydessäni ovat tehneet minusta jollain tapaa niin pelkäävän, niin epäuskoisen siihen, että jotkut ihmiset ovat ihan vain hyviä, eivätkä vedä turpaan tai petä heti ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tullen. Tämä oli hyvä muistutus siitä mitä minä todellisuudessa olen. Raukkis. Enkä minä edes juo. Tai juon minä nyt, mutta nyt on vappu ja minun kuuluukin juoda.

Olen jättänyt kirjoittamisen lähes kokonaan. Kirjoitan enää vain blogia ja päiväkirjaa. Runoa ei enää synny. Ei ole syntynyt sitten 2005 syksyn. Sen jälkeen kun kohtasin elämäni ensimmäisen psykopaatin. Ihmisen jolle en merkinnyt mitään. Ihmisen jolle mikään ei merkinnyt mitään. Hän eli elämäänsä muiden ehdoilla niin, että jokainen vastaantuleva sielu oli hyvää kasvualustaa hänen mädille ajatuksilleen. Tunteita se ihminen ei omistanut ollenkaan. Se ihminen ei osannut tunte mitään. Minä juon Sandels olutta ja kuuntelen omituista Jazzia Groove.fm kanavalta.
Ei. Ei tämä kanava enää soita jazzia. Tämäkin kanava soittaa mainoksia. Mainoksia siitä kuinka kuulijat saadaan kuuntelemaan mainoksia.

Tänään heräsin varsin hyvissä tunnelmissa. Nousin ylös, astelin keittiöön. Keitin kahvia. Olen päättänyt lopettaa tupakoinnin kokonaan. Tupakka aiheuttaa minulle päänsärkyä ja se ei ole kovin kiva homma. Aloitin tupakoinnin elämäntilanteessa jossa miestä koeteltiin hieman liikaa ja oli ehkä hetki miettiä mitä tälle elämälle pitäisi tehdä. Tupakka tarjosi tervapintaista kättään ja minä tartuin siihen.. mutta nyt aion irrottaa siitä jälleen. Ja ei, elämäni ei tällä hetkellä ole mitenkään hirmu hyvässä jamassa, mutta eipä tätä tilannetta kannata nyt tupakalla vielä heikentää. Enkä ole polttanut tänään. Jos pystyn pinnistelemään huomiseen asti, olen voittanut tämänkin kilpailun. Kilpailun itseäni vastaan.

Maksoin reilulla 1000eurolla laskuja. En ole kovin tyytyväinen itseeni. Tuhlaileva asenteeni on tehnyt minusta typerän. Tekisi mieli metsään. Senkin aika koittaa vielä. Vielä joskus minä menen metsään ja asun vuoden siellä. Niin ainakin toivon.

"Laitan koiran lelulaatikkoon jossa sille
pitää seuraa tuhat dinosaurusta.
Tänään nämä lapset leikki ulkona sitä,
että lumesta ja kuravedestä tuli maitoa ja maitosuklaata.
Minun teki mieli juoda viinaa.
Kurahousujen kahina ja kämmeneen uponneet,
jääkylmät hiekanjyväset muistuttivat aidatusta
lapsuus ajasta koskenmäessä."

Jotain pitäisi saada elämässään aikaiseksi. Kaikki menee liikaa suunnitelmien mukaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Minulla on ikävä viimeistä suhdettani. Se oli hyvä suhde.


joskus näinkin päin.

"Ole kaunis kuin olet
Niin yössä
huoletta on laumassa miesten.
Kuu iso tuoli itkee-Illan läpi ongelmitta naamatusten aurinkoon.
Pienen unen
nukkuu nämä onnelliset
ne ei nuorru."

Eilen oli niin tyhjää

ettei mikään mahdollistanut tämän päivän haavekuvia. Tänä aamuna lapseni äiti tekstiviestitti. Lapseni tunnistaa m, p, a, k, i, t - kirjaimet. Aika hyvin 1v7kk tytöltä-. Hienoa Kiti! Olen pitkään pohtinut mahdollisuutta alkaa täysipäiväiseksi tyhjäntoimittajaksi. Ilman mitään toimitettavaa, mutta kuitenkin niin paljon mietittävää. Joskus minulla oli sellainen kausi, jolloin en tehnyt mitään. Olin vain. Istuskelin päivät parvekkeella poltellen tupakkaa ja juoden kahvia. Välillä kirjoittelin muistikirjaani riimejä, värssyjä.. pieniä runoja. Toisinaan innoistuin kirjoittamaan isompaa, pidempää ja merkitsevämpää proosaa. Se oli hyvää aikaa. Kaikki oli avoinna. Miksei olisi nyt? Koska minusta on tulossa aikuinen. Aikuiseksi tuleminen 31v:nä on pelottava kokemus. Mitään ei oikein saa sisäistettyä ja kaikki tuntuu menevän niille, jotka haluavat enemmän. Toisaalta sitten taas; onko sillä merkitystä, jos ei halua yhtä paljon kuin toiset, ja menettää siksi jotain sellaista, mitä ei ole halunnut yhtä paljon kuin ne toiset, jotka tämän jonkin asian saavuttavat. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että toisinaan tällä haluamallani asialla on myös oma tahto. Ja silloin siihen ei vaikuta niinkään minun, eikä sen toisen halu, vaan tämän halutun asian/tai henkilön oma tahto. Oma tahto on kurja juttu. Se myötäilee aina ajan henkeä. Jos joku voi väittää että "minä todella haluan tämän" - hän mitä todennäköisimmin valehtelee. Hän pyrkii johonkin tiettyyn statukseen. Johonkin ymmärrettävään tilaan, johonkin millä piiloutua elämältä. Mutta voiko elämältä piiloutua? Todennäköisesti ei. Mutta omilta mielikuviltaan sen suhteen mitä elämä on.. niiltä voi hyvinkin piiloutua. Niiltä on melkein jopa merkityksellistä piiloutua. Monet piiloutuvat vain piiloutumisen halusta, mutta vieläkin useammat siksi, että heidät löydettäisiin, tai että heitä ainakin etsittäisiin. Ehkä se onkin suurin syy, miksi toiset ihmiset ovat julkisuudessa ja toiset eivät. Ne jotka ovat julkisuudessa haluavat, että heidät löydettäisiin. Ei siis sitä, mitä he ovat julkisuudessa, vaan se mitä he oikeasti ovat. Selviytymisellä, jatkumisella on tässäkin merkitys, jota ei pidä aliarvioida. Mutta ajan hengen mukaisesti, me emme voi antaa periksi myöskään sille, että aliarvioiminen on osa moraalia, joka tukee itseään. Aliarvioimisella on positiivinen merkitys. Se osoittaa aliarvioijalle lopulta ne heikkoudet, joita hänen pitää parantaa itsessään tullakseen kokonaiseksi, kaikilla tavoin enemmän aliarvioimansa kohteen kaltaiseksi. Altavastaajaksi. Siksi, jolla ei ole mitään hävittävää. Aliarvioitu on aina se, millä ei ole mitään hävittävää, koska yleisen näkemyksen mukaan hän on myös se, jolta odotetaan vähemmän. Vähemmän on kuitenkin jollain tapaa merkityksetöntä, ja sen kukistaminen on vähäpätöisintä, mitä hallitsija voi tehdä.

Aamu alkaa soitolla työpaikkaan.

Aamu alkaa soitolla työpaikkaan ja ilmoittautumisella sairaaksi. Ei muuten, mutta kun ei ole vain puhtia siirtyä "sorvin" ääreen ahkeroimaan. Mielummin tekee kotona rästiin jääneitä töitä valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja, joiden hiominen vie kaiken ajan mitä työn ohella on olemassa. Aurinko nousee jossain Kalevan kaupunginosan yllä. Katselen televisiota, jota en näe. Se puhuu minulle selkäni takana. Minä aion jonnekin suomenlahden rantaan, ajattelen vasta sitten elämääni pidemmässä mittakaavassa. Mitä minä puhun? Luomistyö on rankkaa kun ottaa huomioon, sen ettei ole muuta kuin todellisuus josta pitäisi tehdä "taidetta". Tätä nykyä niin kovin moni ihminen luo työkseen, ettei niillä ole käsitystä enää mistään muusta kuin arjen realiteeteistä. Minua väsyttää jo pelkkä ajatus realiteettien nostamisesta inhimillisyyden yläpuolelle. Se, että lait säätelevät ihmisen elämää osana lakien merkitystä, tekee laeista fasismin hedelmällisintä osa-aluetta.

Me olemme alkaneet Lassin kanssa suunnittelemaan dokumenttia nuorison pahoinvoinnista, ihmisten ahdingosta, epäoikeudenmukaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, politiikan merkityksestä ihmisten arkipäivästä. Alastomuuden merkityksestä vaatteiden alla. Vähän niinkuin olemassaolo jolla on vain yksi tavoite; vapaus ilman valintaa. Minkälaiset ihmiset ottavat korista puutarhassa? Onko tämä se mitä meille on opetettu vanhassa testamentissa? Älä nauti siitä, mitä luonto on, siitä mitä luonnollisuus on? Sinun ei tule syödä isäsi puusta. Sinun tulee odottaa, että omena on tyhjiöpakattu Etumarketin hedelmäosastolle. Sinun ei tule olla oma itsesi vaan telemarkkinointialueesi uskollinen asiakas. Consumer.. consumer.. Ei se tarkoita asiakasta. Ei se tarkoita kuluttajaa. Consumer tarkoittaa Nielijää. Kitaa. Sitäkö on merkitys? Sitäkö on elämän merkitys? Maailma on meidän ja se on myyty meille. Maailma on myyty meille?! Kuinka sairasta tämä on. Olen lukenut viimeaikoina satuja. Olen lukenut viimeaikoina paljon lapsille tarkoitettuja satuja. Niissä rumuus on ulkoista, köyhyys on pahe, Kuninkaallisuus on ihailtavaa, Kulta on hyve, puu ja risut pahe. Metsä täynnä vaaroja ja kaupunki, tai Kuninkaan suojeluksessa oleva alue turvallista seutua. Niin. Pitäisikö meidän opettaa lapsillemme luonnon vaarallisuudesta ja kaupunkielämän turvallisuudesta?



KAIKKI ON PAIKALLAAN


Kategorinen imperatiivi. Paikallaan näissä huoneissa
Ilma ei liiku.
kaikki on paikallaan ja hukassa.
pitää löytää itsensä,
että voi antaa muille aikaa.

Minkä väriset
sen mielipiteet on?
Ei siivet kanna.
Sulkakäärme.
Minä, Kuningas. Mikä sitä ohjaa?

Katsellaan elokuvaa
ja syödään hapanta leipää
rikkinäisen sohvan nurkassa.

METSÄ PELKKÄÄ PUUTA

Kuinka ne voi nukkua yhdessä Noin irti toisistaan.
Sen äiti ei muistanut isän nimeä
ennen kuin sille kerrottiin
lapsesta.
Valot sammui uudestaan.
Metsä on täällä päin
pelkkää puuta
minä
kirjoitin paperin reunaan 'paskapää'
muistaakseni asioita.

HEI AURINKO

Hei, Aurinko. Nouse nyt.
Avaa verhot ikkunastasi pese veritahrat.
Ilokulkue, mietteliäät naiset.
Pellepuku rypyssä,
hyppää ympyrää
valkoinen pupu huivi silmillä.
Minä tapoin itseni niin monta kertaa,
että olin varmasti vapaa sinusta.
Tein sen uneliain silmin, pelonsekaisessa paniikissa.
Vain nähdäkseni mitä tapahtuu. Keisari pukeutui Jumalan viittaan.
Hymyili onnellisten tapaan
lauantaiaamuna.

Työhön

Aukaisin Oman Blogini, Blogger.com sivustolle tällä päivämäärällä.

PISTEIDEN MERKITYS

Pisteiden merkitys on niiden
takana olevan sanan edessä.
Jaloissa ruohoa
Niinkuin poltettujen lintujen hahmot,
joiden oli määrä lentää päin metsänpuita
iltahämärän Auringonnousussa.