toisenlaisten sateiden jälkeen

kuka minut tänne toi
kuka tänne toi
kuka maailman päälleni kaatoi?
kuka keksi sanat
syyttömyys
pysyvyys ja
puhdas läheisyys

vapauden jalat katkotut
ovet seisaallaan,
suut ristiin sidotut
niissä maisemissa
ei ole vapautta kun tietää
mitä vapaudelta haluaa
näiden aamujen alkaessa uudestaan

Ota aikaa yölle, ole yössä läsnä.
Tämän kuun alla
Näillä rannoilla, kun
sadepisarat tanssii merenpintaa.
On molemman puolen vapaudet meitä kaikki kiihottavia,
ennenaikaisia onneloita.

Anna aikaa hetki, anna hetki pimeässä,
sillä poistumisesta on tehty meille
todellinen huviretki.
Kun kaikki katsoo silmin vettynein sitä
joka vapaana makaa maailman sylissä
vailla ajan taikaa..


Tänä päivänä aivan yllättäen
Minä istun ja kuuntelen kuinka
Jazz soi. Naapurin nainen.
Huutoa. Missä metsässä sinä olet
Kasvimaan alakuloiset neekerit.
Minä katson kuinka ne kantaa
Mustaa nahkasäkkiä olallaan
Ja ajattelen, että siinä on sellainen
Malli tulevalle, josta niiden pitäisi
Luopua.

Ilmastointiventtiilin luukusta kuuluu
Kuinka talo puhuu tuhannella äänellä
Eilisen päivän meiningeistä.

Minua ei hymyilytä näin suihkun
Jälkeen ollenkaan kun olen kostea.

Taulut roikkuu seinillä epäjärjestyksessä.
Rumpusoolo. Takoo niin kuin musta sydän etelässä
Joskus. Jazz. Pohjamudassa makaa maailman kaunein
Lapsi. Sieniä silmissä.
Linnut laulaa etelän laulua.
Hullu huora, neekerihuora, natsihuora!

Minä olen jazzari siinä missä sinäkin, sanoo eräs
Ja kasaa sanomalehtiä ikkunalaudalle. Tekisi
Mieli tanssia kanssasi näillä askelilla. Ja sitten
Kaikki pysähtyy hetkeksi. Minä en ole ollut täällä
Tänään ainakaan. En muista. Kuka sinä olet. Tämähän käy hienosti, huutaa
Kätilö kun äiti on kuollut synnytyksessä sellaiseen asentoon, että
Se näyttää salaattipöydältä jolle on levitetty sisälmyksiä.
Yksi
Kaksi
Kolme

Sitten täysi hiljaisuus. Mikä sinun nimesi on, on yleensä viimeinen
Asia, jota kysyn. Miksi? Koska se on merkityksetöntä.
Veitsen värinen ikkuna. Onko kukaan koskaan kiivennyt sellaista seinää pitkin josta pääsee ainoastaan talon sisään kysyy talonmies. Minä olen Jumala, sanon puhelimessa.
Sitten ne hirttävät minut siihen asentoon josta Pietari tuli tunnetuksi ristillä.
Me puhuttiin hetki siitä kuinka Pascalin vaaka kumoaa Jumalan olemassaolon,
Kunnes minä sanoin, että laita siihen Jumalan paikalle hedelmä.
Naiseni keittää perunoita keittiössä. Minä istun ja luen raamattua. Täällä haisee vanha
Tupakka. Jazz. Gershwin. Ei se tehnyt jazzia. Suklaata ja punaviiniä. Kaikki mitä nainen tarvitsee on Vittu. Tiedättekin varmaan jo, että tein lapsen naisen kanssa, joka oli mielisairas sillä tavalla. Mahonkinen alusastia. Saippuakuplia kesäpäivänä. Odotettavia asioita.

Ja sitten.. täysi hiljaisuus.



Kesä.
Aamu.
Miltonin kadotettu paratiisi.
Missä ikkunassa. Minun silmäni.
Tämä on katkottua viisautta.
Ulinaa, Jazz, Jazz, Jazz.
Dave Brubeck; far more blue.
Kadulla. Ulkona.
Kesä.
Miltonin kadotettu..
paratiisi.

Dave Brubeck - Far more drums.
Se ui pitkin pöydänpintaa
niillä äänillä, joilla menneet tanssijuhlat JÄRJESTETTIIN.
siniset vaatteet
Ilmeissä hämmästystä
niissä
minä olen sinussa. Ulkopuolella avoin. Kuilu.
Ulkona,
siellä.
Sisäsyntyisyys on
kaunista kun kasvaa
iloisemmaksi.

Kuinka väärin se on että kaikki on oikein.
Minun sormeni hyppäävät näissä väärinpäin.
Ulkona.

Ei koskaan sisällä
ei enää

Kalamaisiin vaatteisiin sonnustautunut
myrskyn alla
merenpinta nousee
metsän tasolle.

odotan sitä hetkeä, jolloin
kaikki taas alkaa uudestaan.

Voiko mitään lukea kunnolla
rytmissä.
onko missään niin selvää rytmiä kuin tällaisessa
jossa kaikki on aina ollutkin.
Katselen aamulla

kuinka
kaupungin kadut valuvat viemäreihin.


Mikä on tämä tyhjyys
joka minua nimettömänä
ympäröi.
Kenen nämä kasvot
joita olemattomuudessa
näen.
Miksi liikkeet
on tutut
vaikka en sinua tunnekaan?
Pisaroiden takana
suunnatonta vapautta..
..Aivoitus kuolemattomuudesta vie monirantaiselle merelle.
Sadan päivän hiljaisuus sisältöä etsiessä

Uuden ajan alku..
..kaikki sanottu.

Mutta siltikin
tulen aina ihmettelemään..
..Mikä on tämän
tyhjyyden ydin..

..kenties minusta on tullut
tätä kaiken jatkuvaa toistumista
tarkkaileva.
Epävarma ainoastaan niissä asioissa, joiden avulla
olen jo kertaalleen itsestäni
irtaantunut.

Onko se väärin?

"Hei, mennään katsomaan taivaita tänä yönä!"
"On liian kylmä.. eikö mentäisi mieluummin kotiin.."

Onko se väärin?

Minkälaiseen todellisuuteen voi luottaa tässä
maassa?
Tarjottimet kiiltää
vesi.
Puhdas vesi.
..kun itse muuttuu menneisyytensä mukana
kohti tulevaa, on kiinni aina
ympäristönsä hulluimmassa osassa.
Mikään
Mikään ei ole tässä ja nyt.
Vain tyhmä väittää sellaista.
Elämä orjana
preesensin ikuisessa lumossa.
Ilman mahdollisuutta

paeta
valintaa pohjamudissa klassisen musiikin
säestämänä..

Autuus pinnan alla laivaranta, sana
Miehen kädet vetää venettä maalle.Tämä on hautuumaa
Lapsen ensimmäinen
Mustaa
Vedä henkeä tässä maassa."Sinä synnyt Nyt!"Ulos makea, huuto vedessä verta,kompuroimisen mielitietty. Mikä maa on niin suora, ettei sitä koskaan tarvi kulkea?Metsässä ruosteisia puita nirskuvat, narskuvat telakan äänillä.
Purppura ranta ulkoa. Sinä synnyt Nyt!
Kuka muka sanoo, että tämä on yksilöllistä elämää!? Avataan pulloja talon takana. Miehissä. Sitten se joki on kuivunut. Kädet on silmän jatke.
Viisaimpia on ne joilta uupuu ymmärrys siitä mitä muut haluaa.


Viileä vapaus Suo - ehkä, mielenvikaisen tautiluokitus.
Mihinpäin ylös, sivulle.. Leijona elää ihmislihasta ajatuksissa.
Vapaa jazz, siinä teille. Meren alla halkio - vesimuoto? Sataako tänäkin yönä, vai käveleekö joku käytävää näillä askelilla ei suuntaa.
Oikeassa. Raiskaava vapaus on sitä Huolettoman filosofin puhtaat vaatteet?
Me istuimme yössä, kaatosateessa ja puhuimme ajasta.
Minä ajattelin järjestäytynyttä rikollisuutta osaksi
tulevaa
Kalanhaju pilaa kaiken aamuyöllä, kuollut nainen vieressä makaa läjä roskia
kissaeläimen jäännökset suo - ehkä?
Alakerran viileys vangitsee luut niin lähekkäin, että ne pyrkivät erilleen tärisevin liikkein.
Halkio - vesimuoto.
Tässä veistoksessa sanoja
ymmärtääkö kukaan mistä puhun, tässä yössä on kuolema niin läsnä, ettei sen tuoksua erota pyhäpäivän fiiliksestä.
Minäkin olen raiskannut sanoilla niin monta ihmistä, kehuskeli juoppo peilikuvalleen.
Sitten se laski alleen toissapäiväisen aamupuuronsa ja otti kaksi sivuaskelta keittiön suuntaan."Näin! Minun nimeni on Samael!"
Missäpäin linnut lentää.
Kokoomuksen hallintomuotoon vapaus.
Pieniä askelia isossa maailmankaikkeudessa.
Mylvivä joukko.
Leipomosta operetti.
Pistävät kroppansa kuulemma peliin tehdessään palveluksia alati lihovalle väestöllemme.
En ole koskaan nähnyt niin montaa kuollutta
kuin mitä näin televisiossa.
Ja lopulta se oli minun vikaani,
että kaikki oli väärin.
Ne nylki luovuuden paksun nahan yltäni.
Sanoi, ettet sinä mitäänsellaista osaa, mitä ei oltaisi jo tehty.
Sitten me istuttiin hetki paikallaan ja haukuttiin sitä, kuinka kaikki matkii HIM:iä.
Telkkarissa neekereiden ruumiit ui läjäpäin alas likaista ojaa.
Se oli kuulemma liikaa sellaiselle ihmiselle, joka kokeili "tässä samalla" syödä wieninleikettä munakastikkeessa.
Halkio - vesimuoto?
Vääränlainen Jumala puhuu meitä vastaan.


JOLLEKIN MAALLE ON Sokean LINNUN LASKEUDUTTAVA. Tiukan Oven SULKEMINEN kuivaa huolet. PAHVIIN MAALATUT KALAT EIVÄT KOSKAAN OPI UIMAAN Tässä suolajärvessä.
Näillä SANOILLA EI KOSKAAN TULLA
kertomaan Sinusta

IHONMUKAINEN TUNNELMA VALJUUNTUNEELLA ÄÄNELLÄ DIABOLISET PAPPISVIHKIÄISET
Olet minulle eksynyt lapsi tai KOIRA. nuuhkimassa
uuden
maailman ilmaa
OVIA MENNEISYYDEN TAKAA.

ELÄVÄ PIHA
Aallon jälkeen. Ruutipuistossa vanhan Arkkitehdin hautamausoleumi rappeutuu tämän päivän sateissa.
MINÄ LUOTAN
ONNELLISIIN MATKAKUMPPANEIHIN
Kuka minua seuraa TÄNÄÄN?

VAIKEAT ALKUSANAT pyöreän
maailmankaikkeuden loppupuolella.
Mallikansalainen ON SOKEA
VALUVA iho, huuma viileässä illassa.En minä avaa SILMIÄNI
SILKKIPINTAINEN AJATUSMERI..
HENGITTÄÄ AINOASTAAN SISÄÄNPÄIN.



Se alkaa aina
niin. Kuka sanoo
vakavammassa rytmissä.
Sivistyneempänä, linnunlento. Ehkä puoli
Jossain syvemmällä. Ystäväni kehottaa
minua riisuutumaan aseista joita minulla
ei ole. Sillä minä olen alaston.
Näiden papereiden lomassa.
Siellä me ollaan. Nuoruuden leikkimetsissä.
MILES D.
Mies soittaa kalanpinnan
muotoisia
ääniä
jalaton. Se tuoksui varmaan hielle
tai iholle.
minkälaisessa asusteessa se haudattiin ja onko se edes kuollut
niinkuin PENTTI
TIMO tai J.
MILES D. minkälaisessa asusteessa se haudattiin,
ja mihin maahan.Luotanko minä sinuun näiden unien sisustajana?
Kävellään helsingin kaduilla.
Ei se ole enää niin oikein.
Metsän kruunupääpatsas.
Kysyy tyttö suuntaa ja rytmi alkaa kieppua uudelleen ympärillämme
lakanat tuulessa revityt siivet.
Sateen äänet metsässä. Ei
MILES D. Vapaampi mies aina oikeassa onko sen suu jatke näille äänille
maalaajan vaatteet sotkuisessa rytmissä koko ääniskaalan persoonallisuus
Politiikan tekijän vaimona
kukka valuu vanha kirkko sisältä kultaa
On!
Muistan kuinka äitini hiukset hulmusivat ennenkuin opin ymmärtämään tuulen olemassaolon.
Ja siitä olisi ollut helppo kirjoittaa musiikillinen mestariteos, jos olisi vain osannut silloin kun ihoni oli vasta kolme vuotta vanhaa.

näissä tuulissa on maailman ääni
sanoo lapsi
keittiö keinuu erillään. Jumalasta seuraavatl iikennevalot,
tai kirkon pihaan pystytetty menneisyys?
Me pohdittiin silloin
oman
näköistämme mausoleumia. Ikkunasta näkyy Tammelan talot
Eikä niissä koskaan mitään tapahdu.
Pullot uivat pöydän pintaa
yö vääntyy kierteelle sellaisella äänellä, ettei se ole aikoihin tavannut ketään.

Mikä on tämä tyhjyys joka minua nimettömänä ympäröi. Kenen nämä kasvot joita olemattomuudessa näen. Miksi liikkeet on tutut vaikka en sinua tunnekaan? Pisaroiden takana suunnatonta vapautta....Aivoitus kuolemattomuudesta vie monirantaiselle merelle. Sadan päivän hiljaisuus sisältöä etsiessä
Uuden ajan alku.. ..kaikki sanottu. Mutta siltikin tulen aina ihmettelemään....Mikä on tämän tyhjyyden ydin..

MARTINILASISSA KALANPÄÄ ons ellaisen MIEHEN TARINA. Puhuvatko ne Saksaa keskenään tällaisessa paikassa, jossa keuhkosairaiden ON LÄHES MAHDOTONTA HENGITTÄÄ? Niin monta kelloa nuoripari puri toisiaan samaan tahtiin salin toisessa päässä. IKKUNOISTA NÄKEE SATASEITSEMÄN VUOTTA vanhan kaupungin.Niillä kaduilla ei tuollainen mies olisi pärjännyt.
MINÄ
ISTUN
JUMALAN tai KUNINKAAN Pöydässä.
MINÄ?ja kirjoitan Runoa.. ..jolta puuttuu kaikki runon puitteet.Hevosenpaskassa ui likaisia matoja.

Joki virtaa väärin
LINNUT EI laula.
Enää.
Kun on pistävätuoksu
Tuhka

PEILISALI SAVUN KESKELLÄ. Lintu ei mahdu lentämään Palavahaluisia maailmanmatkaajia ja sade tai ukkonen.

Nykytaide
ainaisuus isän jälkeen nimetönhän kirjoittaa
MINÄ en näytä OLLENKAAN SILTÄ, miltä saattaisi olettaa.
Käärme ikkunasta hiukset
kiinni nämä lipuvat huoneet
Pyhä
Koirankolo
MUOVIKUORINEN MAAILMANKAIKKEUS SULAA
NIIN
kuin Dalin Kellot
paljasjalkainen veli
Lintuna kattohuoneen sisällä.

Mitä niillä on sanottavana?
kyselevät kaupungista samalla
kun musiikki riisuu nahkansa proletaarin tanssiessa.
Minä luen ihon pinnalle tatuoitua vanhaa ohjetta
maailmanvallasta.
Pyörremyrsky ruuvautuu irti
Niin OHUT MIES KÄVELEE KADUN YLITSE
ETTEI Liikenteen äänet resonoi sen iholta ollenkaan.
Kalevankadun autojono värjää alkukevään kevättuulet moniväriseksi.
Nurkkabaarin aivohallinto happamassa mallassienirihmaston syleilyssä.
Tämä on menneisyyden sankarimerta.



Kuiva Kukka
Maltoosi
KLOAAKISTA PLATONIN LAULAMANA
vääränlaisia sanoja. Vapaa PUDOTUS LIITTOKANSLERIN pakeille.
kusta pullossa.... väärän pyörimisnopeuden rahina
palaneen maapallon pinnalla.
MIETTIKÄÄ Kuinka avaruus puhuu JUMALAN
ÄÄNELLÄ

Näin syvä metsä on poispäin ajatellen MERI.
NIIDEN ihmetykseksi
rva. presidentti
riisui Leninin alastomaksi Hellenistien kevätjuhlassa
Oltuaan viikon kääpiömolekyylien vaikutuksen alaisena.



Tämän tyhjävatsaisen valomeren reunalla
Nussimisen elkeitä
Puusta veistetty vuorijono
En minä tuollaista muista. Pelejä, tanssi, Maksullinen nainen.
Pimeiden huoneiden
valossa
Pilli huutaa merellä
Poimuja tytön kämmenellä, Rock'n'Roll
Pedantti nuorimies. Hoitaja. Vaalea nainen runkkasi ystävänsä lihaa
Masturboi ollakseen vapaa Elintasokuilun saippuoidut reunat
(Mystifikaatti)
Hämmennyksen painoraja punnitaan
semiotiikan keinoin.
Kamarimusiikissa huoran huudon tunnelmaa.


Leimakirves, syyspäivä- eikö ne ole onnellisia ilman minua
Miltä kalat kuulostaa, mykkinä
vastavirrasta ujeltavina
minä menen pois.
Kiivas, musta - vapauden hinta on halpa, leikki leikin perään. Kuka minua rakastaisi
näissä vaatteissa.
Täytyy löytää se jokin, tietynlainen..
Huoran hiki, pesue Sen lapsi on sairas päästään
Planeettojen laulua kuunneltaessa
alkukantaisen somatiikan oppitunnit.
Tuleeko tästä parasta
huomisen jälkeen tänään levokas vaihdokas
Tulla kuolleeksi?
Aurinko imee itsensä tyhjiin
Ne sanoivat, astelua jalkoja
Ristiinnaulinta
älä ole itsesi.
Minä rakastan ainoastaan niitä
kuoret auki
Puhu
puhu
puhu
Linnunlento aamulla.
Laulu laula linnunlennosta. Vaalealla pinnalla Molekyylirakenne
sähkökemiallinen muutosP
aljon tuttua unohdettua.
Väärät sanat lopussa.
Lapset nuolevat ilmaapuistossa puunlehdet



Pohjattomalla maalla
mitta-astiassa makaa multaa
Plasmarokki tai taidemusiikki
haamun kaltainen liekki
kuplivaa hermeneutiikkaa,
Nietzscheläisen mielenkiinnon kohteita ja täyteenpunottu kirjanpinta, siannahkavaatekerta kutistuu väärässä pesussa.

SEIS.

Omistajatar hymyilee vierailleen
unikamu koira. Ja se liekki syttyy
pakanoille.
Venyvä lakana iho lohkeilee talvella.
Ilma on puhdas.