Sitten minä heräsin, kun kello oli vasta 0800. Istuskelin hetken ja nieleskelin räkää jostain kurkunperältä, kun se ei lähtenyt niistämällä tai yskimällä mihinkään. Minusta on tuntunut liian pitkään siltä, että olen puolikuntoinen.
Ehkä pitäisi alkaa etsimään jotain poikkeavaa tapaa elää tätä elämää, kun kaikki kuitenkin menee eteenpäin; tai kuten eilen mainitsin Jarnolle; kaikki on progressiivista. En ole jaksanut avata tänään televisiota, nenä vuotaa koko ajan, mutta aamupala oli oikein hyvää. Sitten minä join kahvia joka ei ollut kamalan hyvää. Kunpa pää ei olisi näin täynnä räkää. En jaksanut lukea aamulehteä, koska se ei tuntunut tarjoavan mitään erikoista luettavaa - ja kaikki mitä se edusti minulle juuri sillä hetkellä oli jotensakin epäsopivaa tämän aamun alkajaisiksi. Tanja on mennyt töihin.
Minä heräsin kun sen herätyskello soi. Sitten minä odotin 5min. ja herätin sen. Sitten se nousi ja meni alakertaan. Kun minä heräsin se oli tietenkin jo töissä. Ja minä istuin aamupalalla yksin, juoden kahvia ja kuunnellen radiosta kuinka julkisuus on typerää. Olinko minä Tammelassa onnellinen? Silloin minulla oli ystäviä jotka asuivat Tammelassa - eikä me koskaan käyty niiden kanssa missään muualla kuin ryyppäämässä. Yksin minä kävin Tammelantorilla aamukahvilla.
Niin paljon huonoja seurustelusuhteita, jotka päättyivät kukin aina siihen samaan; minä jäin matkanvarrelle. Mutta sellainen minä kai olen. Puolimatkan tyyppi. Mies joka kyllä innostaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta lopulta saa osakseen sen, mikä ei ollutkaan ensihuuman arvoista. Niin, tällaisilla miehillä on kai nimikin; munaton ja kädetön. Heh, ehkä minä todella olen sellainen. Kyllä vain. Parasta mitä olen koskaan saanut aikaiseksi ovat nämä tekstit ja se, että menin Tanjan kanssa naimisiin.
Eikä tässä elämässä kai oikein muuta tarvitse aikaiseksi saadakkaan. Runoja on ollut aina hyvä kirjoittaa, mutta kun ne ovat minun kirjoittaminani täyttä paskaa - ja jonkun toisen kirjoittamia. Mutta se ei ole minun ongelmani. Taidan olla suhteellisen pitkälle mies, jota on helppo inhota; liian avoin, liian vapaa ja ennenkaikkea liian helppo. Mutta hitto - kannattaako tällaisia miettiä. Elämä on hieno asia ja kohta minä käyn pankissa. Sitten minua alkaa ahdistamaan tuo syksyinen aurinko joka muistuttaa minua J. Nyholmista. Paistaa kyllä, mutta todellinen tarkoitus on jo pitkän aikaa sitten kadonnut. Sen äiti oli kyllä jotenkin vinksahtanut - tai sitten ei. En minä tiedä. Ehkä se oli piilojuoppo ja kätki kaiken krapulansa Uskonnon alle.
En tiedä. Minä taidan olla katkera siitä, että en koskaan lähtenyt Meksikoon silloin kun minulla oli siihen mahdollisuus. Pariisin matka Tanjan kanssa oli paras matka ulkomaille koskaan ikinä - ja sitä ei enää pysty kukaan pilaamaan. Meidän pitäisi avata matkakassa, jotta voisimme tutustua maailmaan - tai mitä siitä nyt on jäljellä, vielä enemmän. Ehkä minun aikani on juossut aivan liian nopeasti. Joskus tuntuu, että olisin elänyt tuplasti sen, mitä olen todella elänyt. Ja siitä minun pitää kyllä kiittää pelkästään itseäni.
- Sen illan päätti
odotus. Viisi vuotta sitten
kun sputnik vastasi väärällä
äänellä maasta lähetettyihin
kutsuihin. Vai oliko
sen nimi Katriina? Etsijä.
Tutkimus, havainto, löytöretki.
Jonkin esilletulo.
Se ilta päättyi
sinä kesänä, kun Melleri meni
manan maille.
-
