Wednesday, September 8, 2010

Nimetöntä

Tyhjyys tässä
mahdottomuus
kun kaikki kuitenkin on. Lamppujen sisällä keinohedelmöityksen ensimmäinen askel, jättää fosforihankeen aikuisen ihmisen jalanjälkiä
Kuuleeko minua kukaan? Virrassa uimme alastomina, pehmeässä sellofaaninielussa naisen rinnat rusennettu taikinaksi - jolla on eroottinen lataus.




Kuvia.


Otin ajankuluksi kuvia pihapiiristämme. Tämä onnistui mielestäni tavattoman hyvin.
Kuvauskohteena toimi autotallissamme oleva ruuvipenkki.
Ikää sillä lienee noin 60vuotta, ehkä enemmänkin. Joten varsin iäkäs on.
Pidän siitä kuinka valo ja aikakaudet tukevat toisiaan niinä aikoina kun maailma elää luonnollista muutoskauttaan.
Estetiikasta tulee merkittävä osa todellisuutta syksyn valojen kaatuessa kontekstin päälle sellaisessa muodossa, että niillä ei ole ollut sijaa tulla esiin koko kesäkautena. Ja nyt luonto odottaa syyssateita.