MATALAMMAT SANAT VAPAUDESTA


Kuunnellaan Uutta musiikkia
Sateen äänellä – koirat pelkää ukkosta
Etelästä kuumat aallot
Tuovat vanhaa vapautta – kosteana
tunnelmana, korkeammalta taivaan katolta.

(Kuinka valita oikeanlainen rakkaus
Kaikkien rakkauksien
joukosta?)

Musiikki ja äänet. Matalammat
sanat vapaudesta luotaantyöntävästä
rakkauden sävelmistä
sellaisissa maisemissa
joissa järkinaiset vapautta valmista odottaa

Intohimon liekeillä tanssivat
kunnes aamu koittaa.
odottavat hetkeä sopivaa
Tunnetta vapaaksi
Löysin köysin kahlitsevaa.

kiitos vuosista

Vesisateessa
hukkuva paratiisi
sykkii hitaasti kuljettaen
puistokäytäviisi osaksi
köynnöskasvien loputonta juhlaa.

Minut on ruokittu tylsäksi
kasvatettu vapauteen
tähän pehmeään
aikaan

Kiitos vuosista jolloin
paksu kullini
hohkaten ui
labyrinttiaivoihisi
ja polttomerkitsi
kesäpäivistä parhaat

kuumana kesäaamuna.
takaperin

Sitä ennen elin puistossa,
kivenkolossa
nälkäisenä.

Kuumeesta.

Kuuletko?
Hyss..
tyhjiä metalliputkia pinnan alla.
sormenpäät hiottuina

älä jahtaa näitä hiuksenhienoja
kylmiä kyyneleitä
lyhytkasvuisen jaloissa
perkeleitä kaikkien nähtäväksi.

Tästä kuumeesta minä nautin

Kosteat petivehkeet,
nihkeä tyyny pään sisällä.
Muotoutuu edellisen elämän mukaan
pahimpien painajaisten alkaessa.

Hyss...

Tässä Kaupungissa.

Tässä kaupungissa
ei mikään kasva oikein.
Ei mikään toimi..
Kuinka monta keppiä
me heitämme muuttumaan
odottamaan onnen seppiä tulemaan
sellaiselle rannalle, jossa aalto
ui merellepäin.

Muuttuvat myrkkykäärmeiksi
edessäni. Luomiskertomuksen
jäljessä. Äitiäni
vapautta ei maassa
lypsä rintamaitoa omahyväisesti
kalliosta, pysyvästi alaston
on vaatteeton vain kaupungissa.

Seitsemännen päivän aikana
joet pilattu, voiman taikana uhkailee
kullillaan sellaista sakkia
jonka päissä seipäät maahan
painetaan.

Minäkin olen uskonut
mutta sitten se tapettiin
kun meistä tuli tulivuoren
henkeläisiä. Niitä,
pahoja paimenia
pimeän metsän
menninkäisiä.

Odotetaan myrskyn henkeä.

Odota.

Maailman katto.
Puolihuolimattomasti maalattu.
Sinisellä, valkoisella.

odotetaan myrskyn henkeä




Huorahtavat naiset rannalla odottamassa rasvatukkaisten miesten
paluuta. Me soitamme ikivanhaa sävelmää
ja odotuksen tunnelmassa kävelemme silkkisin askelin,
pehmeän sateen saattelemina
kevätnurmelle



Kämmenet avoinna
vuotavat verta
ja Jotkut sitä mieltä
että sellaisesta ei puhuta
mitä ei ole.




Taitavat tanssijat
utopian reunalla me hyvästelemme toisemme
suut auki, sielu valuu korvakäytäviin
rytmikkään musiikin keinoin.

Kuolemasta

Täällä
Syvällä sisällä,
kosteiden lehtien lomassa –
me hiljaa alistumme
ajalle loputtomalle




Ei valoa,
ei enää rakkautta.
Ei enää takapihan juhlia
ystävien kesken
syksyn pimeinä iltoina.
Ei janoa pois vievää
kirkasta viinaa,
ei lähdevettä puhdasta.

tässä pimeässä,
huonovointisten,
surkimusten kanssa
venyneiden kasvojen juhlassa
juhlitaan eri tavalla, Maaäidin
katseen alla
loputtoman yön
uhritulella.




Ollaan täällä
Tähtien alla, yöllä,
Päivällä. Ei missään Ja kaikkialla.

Vapaudella on hintansa, mutta
ei liittolaisia.

Ajalla taikansa
vailla menetettyä olomuotoa,
linnun lennosta,
sateena aamuyöllä.

Me astumme hetkessä vapauteen.
Katsomatta taaksemme,




On helppo lopulta tarttua
sen pehmeään lapsenkäteen.
Kun viileä, heikko kasvipeitto
ohjaa vapaalle maalle leikkimään –
leikkejä jotka lapsuudessa kesken jäivät.