Syvällä sisällä,
kosteiden lehtien lomassa –
me hiljaa alistumme
ajalle loputtomalle
Ei valoa,
ei enää rakkautta.
Ei enää takapihan juhlia
ystävien kesken
syksyn pimeinä iltoina.
Ei janoa pois vievää
kirkasta viinaa,
ei lähdevettä puhdasta.
tässä pimeässä,
huonovointisten,
surkimusten kanssa
venyneiden kasvojen juhlassa
juhlitaan eri tavalla, Maaäidin
katseen alla
loputtoman yön
uhritulella.
Ollaan täällä
Tähtien alla, yöllä,
Päivällä. Ei missään Ja kaikkialla.
Vapaudella on hintansa, mutta
ei liittolaisia.
Ajalla taikansa
vailla menetettyä olomuotoa,
linnun lennosta,
sateena aamuyöllä.
Me astumme hetkessä vapauteen.
Katsomatta taaksemme,
On helppo lopulta tarttua
sen pehmeään lapsenkäteen.
Kun viileä, heikko kasvipeitto
ohjaa vapaalle maalle leikkimään –
leikkejä jotka lapsuudessa kesken jäivät.
