Kirjoitanko minä muka itsestäni?

aamuyön vaimeat hetket
tuulen hengessä savun tuoksu.
Linnunlaulu vapaudesta
lentoratojen lomasta.
Muistikuvat ajalta
jolloin vielä puhuttiin
Jumalten kieltä.
Jollekin hän ei ollut
hullu, vaan pikemminkin
visionääri, teräväkärkinen
tiedemies, muusikko.
Ehkä runoilija.
Kirjoitanko minä muka itsestäni?
Sillä ollessani pieni
minulla oli hyvä olla.
En muista niistä päivistä
juuri mitään.

vesi valui hänen viereensä makaamaan.

Huonosti Aidatut pihat odottamassa
suin päin ulos juoksevia
lapsia.
Tuhannen ja yhden yön
jälkeen musiikista siivet.
Valkoiset hevoset kahlaamassa
syvän järven selkää keskikesällä.
Hän voi pahoin
koko automatkan.
Oksensi pihamaallensa
viimeiseksi teokseen.
Muuttuneet on yön hahmot
tanssii puut hiljaa
..pehmeän saatanan kasvot
peilissä..
Ikkunan likaiset silmät..
..suljetaan verhot
ettei valo karkaa.
Hän hoippui hiljaa ulos tuonelasta
ja joku tunsi hänen tyylinsä,
joku tunsi kuinka
vesi valui lattialle..
..hänen viereensä
makaamaan.