Viimeinen yö..

Viimeinen työyö ja sitten töihin vasta tiistaina. Jollain tapaa tämä tulee hyvään väliin. Tämä tauko töistä siis. Tänään oli poikkeuksellinen päivä. Kaikki muuttui taas jollain tapaa erilaiseksi. Nyt pitää osata sovittaa elämänsä uuteen uskoon. Pitää unohtaa. Pitää oppia ajattelemaan uudella tavalla ja ennen kaikkea.. unohtaa. Kaikinpuolin olen kuitenkin tämän asian kanssa sinut. Mutta kyllä tämä harmittaa, myönnän sen. Noh, eteenpäin ja häntä pystyyn. Ei kannettu kissan hännän nostaa, sanoi mummo kun toiselle pyy pivossa jne.

Olen ylpeä ihmisestä jonka kanssa tänään puhuin. Hän sanoi suoraan sen, mitä moni muu jahkaisi pitkään. Kiitos siitä sinulle, mikäli tämän luet. It's been a trip :)

Lueskelin tänään päiväkirjamerkintöjäni vuodelta 2005. Ne ovat täyttä sekasortoa. Mitä minä olen tehnyt elämässäni silloin? Elin niin täyttä elämää silloin, kuin vain on mahdollista. Miksi kaikki on sitten muuttunut. Miksi minusta on tullut näin "isoja linjoja" kulkeva ihminen?

Tänään eräs ihminen sanoi minulle "sä oot tosi pelottava..". En tiedä mitä hän sillä tarkoitti, mutta vannotin hänet, että hän kertoo joskus mitä hän tarkoitti. En minä ole pelottava.
Omasta mielestäni olen suhteellisen älykäs, mukava, sosiaalinen ja kaikin puolin toisista välittävä ihminen, jonka epäonneksi maailma ei ole pelkkää pehmeää karnevaalia.
Jotain millä ei ole rajoja. Jotain energistä.
Luulen olevani ihminen, joka testaa omaa kykyään tulla toimeen sosiaalisessa ympäristössä ilman sosiaalista varausta.

Mutta miksi minä olen pelottava? Sitä minä en voi käsittää.
Tätä pitää miettiä.
Onko habitukseni pelottava.
Tämä pitää avata...