Sitten lähdimme kauppaan. Ostin 700g jauhelihaa, ja muita tykötarpeita, koska rahat alkavat olemaan vähissä. Toisaalta sitten taas; Tammelassa eläessäni tämänkin hetkiset rahavarani olisivat olleet ylellisyyttä. Tanja meni illaksi töihin ja minä lähdin hautuumaalle kävelemään ja kuvaamaan ristejä.Huomenna on se päivä, kun yhdeksän vuotta sitten istuin kotonani ja katselin melkein suoraa lähetystä siitä, kuinka Yhdysvaltain NeoConit kaappasivat vallan ja oikeuttivat yhdeksän vuotta kestäneen sotaretken Irakiin ja Afganistaniin. Minä pidin siitä esitelmänkin, mutta silloiset luokkatoverini olivat sitä mieltä (2002), että minä olin Vasemmistolainen ja epärealisti.
Heidän mukaansa sotaretki oli ja on todennäköisesti edelleenkin Äärimuslimien aikaansaannosta - ja paha saa palkkansa maailman mahtavimman sotakoneiston jyllätessä ja myllätessä muslimiruumiita Bagdadin ja Kabulin kaduilla. Niin, silloin minä luin liiketaloutta. Mutta eräänä päivänä kun Lehtorimme kertoi, kuinka kaikki asiansa osaavat kaupan alan ammattilaiset voivat hyötyä 9/11 iskuista, päätin minä lopettaa liiketalouden opiskeluni. Sitten minusta tuli hetkeksi hulttio, ja minä heittelehdin
ympäri maailmaa päämäärättömästi. Ja se oli hyvää aikaa kaikin puolin. Silloin minä näin ihmisen todellisen luonteen. Ja se ei ollut kaunis - se oli tätä päivää! Se oli ahdistunut, pinnallinen, haluperusteinen ja tosimieslogiikalla toimiva kokonaisuus!Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin ahdistuneesta, angstista - pinnallisesta ja haluperusteisesta tosimielogiikalla toimivasta kokonaisuudesta on tullut muoti-ilmiö ja kaikki haluavat (!!!) olla sen arvoisia! Kun minä katson tätä maailmaa - näen minä kuinka WTC:n torneista putoilee palaneita liikemiehiä alas katuun.. ja kuinka heidän sisäkalunsa leviävät kadulle ilman minkäänlaista ymmärretävää rytmiä. Ja kuinka pyroplastinen savupilvi nieli New Yorkin silhuetin alleen tuona tiistaina - yhdeksän vuotta sitten!
Se oli silloin - ja se on nyt, ahdistava kokemus.
Ainakin minulle.
