sillä minussa on orjan verta

Öljyväreillä maalattu
Jumalan kuva 
pimeässä ikuisuudessa,
kirk-kaa-na,
loppuun palaneena.
Himontäyteisiin iltoihin
halukkaana vankina vapauteen heitettynä,
tuhatvuotisen veden rannalla - soi villit jännät hymnit.
Hellien liekkien lepattaessa,
heittävät tuskaisten toiveiden
muodot
työ-läi-nä varjoina valtavaa
maailmaa vasten.
Kuinka elämää eletään Hellaksessa,
kosteiden sielujen mahtavassa esiinmarssissa,
yöhön kulkien maantietä pitkin
kohti aamunkoittoa.
Palaneen - äidin - hautajaisissa
isän reiteen piilotettu esikoinen
lipuu mar-mo-roi-tu kieli vettynyttä keskiyötä 
myöten väreettömän järven selkää.
Kiertää hopea kalotti hetken valossa
kunnes kullatut rannat taas sarastaa.
Antakaa minun toistaa ylpeänä jo tutut sanat
kauempaa.. sillä minussa on
orjan verta.
Minä - Tunnen sen...