sillä minussa on orjan verta

Öljyväreillä maalattu
Jumalan kuva 
pimeässä ikuisuudessa,
kirk-kaa-na,
loppuun palaneena.
Himontäyteisiin iltoihin
halukkaana vankina vapauteen heitettynä,
tuhatvuotisen veden rannalla - soi villit jännät hymnit.
Hellien liekkien lepattaessa,
heittävät tuskaisten toiveiden
muodot
työ-läi-nä varjoina valtavaa
maailmaa vasten.
Kuinka elämää eletään Hellaksessa,
kosteiden sielujen mahtavassa esiinmarssissa,
yöhön kulkien maantietä pitkin
kohti aamunkoittoa.
Palaneen - äidin - hautajaisissa
isän reiteen piilotettu esikoinen
lipuu mar-mo-roi-tu kieli vettynyttä keskiyötä 
myöten väreettömän järven selkää.
Kiertää hopea kalotti hetken valossa
kunnes kullatut rannat taas sarastaa.
Antakaa minun toistaa ylpeänä jo tutut sanat
kauempaa.. sillä minussa on
orjan verta.
Minä - Tunnen sen...

Huomioita.

Mikäli poliittisesti päättävässä asemassa olevat henkilöt todella välittäisivät kansalaisista

ei meillä olisi niitä ongelmia, joita poliittisesti päättävässä asemassa olevat henkilöt

yrittävät ratkaista.












Jos äänestämällä voitaisiin vaikuttaa ongelmien sisältöön ja ihmisten tasa-arvoiseen hyvinvointiin,
ei meidän tarvitsisi äänestää vain saadaksemme äänemme kuuluviin kärsivien ihmisten olojen parantamiseksi.

Einstein ja Siddhartha väittelevät olevasta

Pehmeät

Pyykkipilvenpiirtäjät hallitsevat

kollektiivisen unimielen maisemaa.

Piirrän tissille takajalat,

jotta se ruokkisi minua nopeammin;

kaikki maailman lapset,

samassa unessa.

Lasketaan jonottajien päät

koskettaen pehmeitä hiuksia.

Tummansiniset pilvet paistavat

valoa, lentokoneiden äänellä.

Maisema,

jossa Einstein ja Siddhartha väittelevät olevasta,

viikattuna siististi Hellenistisen

perheen kaksipuoliseen kaappiin.

Se on kuulemma Buddhalainen

totuus kärsimyksestä, kun

tietämättömyys loppuu.

Valaistuneilta salaa,

rekrytoin sivukujalta itsemurhalentäjiä

lentämään pahvilentokoneillaan

päin pesutornirivistöjen metropolia.

sormivärjätyt oranssit seinät kuristavat Auringon luisevaa kaulaa

slaavilaisen metsän oksilla heijaamassa,
tuulen mukana variksia pakoillen,
keskenmenneet esikoiset.
Pysäytetty kuva
jäätävästä tihkusateesta, 
sulavat siniset marmorikukkaset.
Kaluttu paperilla lonkkaluuhun asti,
hullusta haamutytöstä kaavamainen petosepäily.
Kirjailijatarta syytettiin juhlavin menoin
ennakoivasta empatiasta.
He saivat äänensä kuuluviin,
kusivat purkkeihin jotka juotettiin
takametsän ikärituaaliin osallistuville,
ekan luokan pullukoille.
Teatteritappajan näytellessä
väsynyttä,
vapaat juhlat kaupunginosassa,
jossa sormivärjätyt oranssit seinät kuristavat
Auringon luisevaa kaulaa. Saippuakuplista
tulikuumalla katolla polttopisteiden spektri.
Leikkipuistopalosta muodostuu miljoonavahingot
köyhien asuinalueelle.
Työttömät jonottivat leipää tehtaalla;
lämmittelivät käsiään hiiltyneiden
keinujen hehkussa.

Rommihutikassa kuulivat ohimennen

kylmien pilvien vetäydyttyä
kolkkojen kattojen takaa,
sata tuntia hengetöntä.
Muuttuu vettyneet siniset niityt hiekkakiveksi,
kullatuiksi unelmat.
Lisää näkyjä tiedossa,
tulevina vuosina matkalla pohjoiseen.
Enkelimiehet vuorilla.
Alistetuista ennustajia,
riettaiden suhteiden parlamenttiin
johtamaan sulavaliikkeistä
sapelijoukkoa, 
läpi monen tuhannen yön.
Genetin matkassa tuhkamunien
satamaan. 
Sykkivien, 
kosteiden kaulojen katketessa,  
vahvat vartalot vapisevat,
odotuksen hetkellä,
jälkeen tuhannen muhkean kareen.
He kippasivat mausteet tasakattoisten
talojen nurkkiin odottamaan.
Rommihutikassa kuulivat ohimennen,
kuinka kostealla kujalla,
voihkien ääneen poski pimeää kivetystä vasten,
nelinkontin odottaa meriltä,
rujoa satunnaista rakastajaa.

hiljaa katoaa raivoavan pimeyden kouriin

Tunnetko viileän henkäyksen

käyvän lähemmäksi, syvän taivaan

alla matelevan, vihreänä viuhkana.

Täyden puhdistumisen hetkellä

innoitus Jumalan väsähdyksestä,

seitsemän luomispäivän jälkeen
järjestivät saatanalliset pikaorgiat.

Liekehtivät keihäät lentää, juoksee palava varsa,

ohittamatta omaa varjoaan,

hiljaa katoaa raivoavan pimeyden kouriin.

Vapaus ulkona vailla nahkaisia liittolaisia,

hevostelevat homomiehet

kujalla - kullit innokkaasti tanassa odotuksesta.

He tarjosivat uutta sopimusta kuolemattomalle,

hänen henkensä pantiksi.

Tanssivat niljakkaan alastomina
kosteat vartalot vastatusten,

raakojen käärmeiden kiemurrellessa

hiiltyneen iltatulen ympärillä.

He suutelivat ja nussivat maata, 

johon mätien puiden 

juuret sihisten kuihtuivat.

Huomioita yhteiskunnasta.

Tulevaisuuteen varautuminen estää meitä olemasta vapaita.
Vapaita sillä  tärkeällä hetkellä, jota voidaan kutsua
tiedostamattoman saavuttamiseksi.


Ihmisten ymmärrys ollaan alistettu
yhteiskunnalliseen hyötykäyttöön.
Itsensä kadottamisen pelko, positiivisessa mielessä,
ollaan korvattu äärimmilleen viedyllä näkyvyydellä;
massasta eroamisen maksimoinnilla, mutta kuitenkin
massalle täysin alisteisesti.


Elämää pidetään merkityksellisenä ainoastaan jonkinlaisen rakenteen kautta.
Yksilön on mahdotonta erottaa itseään tapahtumien sumasta, muuten kuin keskeytyksien,
jatkuvien taukojen myötä. Pysähtyneisyydestä on tullut toistuvuuden ydin.
Halu löytää itsensä - saa merkityksensä ainoastaan poikkeavuuksien myötä.


Yhteiskunnassa, huominen on menneisyyden karikatyyri.


tämän päivän kehitys on häpeäksi
huomisen ymmärrykselle.


Pimeässä rakkaus on aina viatonta.


Tämän päivän yhteiskunnassa haaveilu on este todellisuuden tiellä -
ei niinkään uutta maaperää luovuudelle.

Aamun lehdestä.

Pehmeä tyynyjen virta
kuohuaa aamulla kaduilla,
vasten kirkkaasti valaistuja kasvoja 
ryömivät lentävät hyönteiset.
Nälkäisten koirien höyryävät kidat 
luolissa ääneti istumassa.
Itäisillä seinillä ajatusten pitkät varjot,
oletus maailmasta tanssimassa,
haamulasten kanssa valkokankaalla.
Nuori mies asteli esiin pimeydestä.
Nosti kätensä tunnusomaiseksi merkiksi,
kuin viittoakseen tulevan olevan,
vielä paljon pahempaa.
Elokuvateatterissa eroottinen murha.
Pitkällä piikillä puhkotaan
katsojien kallot,
laitetaan pyöreälanteiset naisemme   
odottamaan lapsentuloa.
Nälkäisten käsien hapuillessa
aivoluolan lämpöä,
pimeän, pehmeän teatterin
veriset penkit.

Tunnusmusiikin vielä soidessa taustalla
Avaa striptease nainen haaransa.
Limaisella pensselillään sotkee
aamupalalle saapuneiden perheiden 
seesteisen hetken.

kansanvallan oppilaiva.

Kaupungin hidas kuhina,

tuulettomien katujen kulmat

pyöreävatsaisiksi hioutuneina.

Himmeiden Valojen jonoissa

mykkänä sykkivät, 
jännittyneet vartalot,

laukeavat mielipiteiden orgasmiin,

ilmeettöminä, toinen toisensa jälkeen,

miljoonan metrin matkalla.

Yötaivas on rauhallinen pilvien virta,

puistot viileinä suvantoina

rehevien rintojen ruokkiessa

nälkäänäkevien 

raiskareiden joukkoa.

Näiden ilmeettömien

pakanoiden hurjassa aivomyrskyssä

nostetaan ylös epäkohtien purjeet,

jotta kirjakielen karikot eivät

kansanvallan oppilaivaa

upottaisi.

Kirjoitanko minä muka itsestäni?

aamuyön vaimeat hetket
tuulen hengessä savun tuoksu.
Linnunlaulu vapaudesta
lentoratojen lomasta.
Muistikuvat ajalta
jolloin vielä puhuttiin
Jumalten kieltä.
Jollekin hän ei ollut
hullu, vaan pikemminkin
visionääri, teräväkärkinen
tiedemies, muusikko.
Ehkä runoilija.
Kirjoitanko minä muka itsestäni?
Sillä ollessani pieni
minulla oli hyvä olla.
En muista niistä päivistä
juuri mitään.

vesi valui hänen viereensä makaamaan.

Huonosti Aidatut pihat odottamassa
suin päin ulos juoksevia
lapsia.
Tuhannen ja yhden yön
jälkeen musiikista siivet.
Valkoiset hevoset kahlaamassa
syvän järven selkää keskikesällä.
Hän voi pahoin
koko automatkan.
Oksensi pihamaallensa
viimeiseksi teokseen.
Muuttuneet on yön hahmot
tanssii puut hiljaa
..pehmeän saatanan kasvot
peilissä..
Ikkunan likaiset silmät..
..suljetaan verhot
ettei valo karkaa.
Hän hoippui hiljaa ulos tuonelasta
ja joku tunsi hänen tyylinsä,
joku tunsi kuinka
vesi valui lattialle..
..hänen viereensä
makaamaan.

itsensä kadottamisesta..

eksyksissä olevat ihmiset tuntuvat

tietävän täysin tarkasti sen,

mille he ovat itsensä kadottaneet.

Ainutlaatuiset teot

eivät koskaan synny

sellaisina teoksina

joille on valmis suunnitelma.

Tosi vapaudella ei 

koskaan ole 

liittolaisia.

huomioita.

Televisio on ikkuna maailmaan,
jonka takana lapset eivät koskaan leiki.
.



Rauha edustaa
politiikalle taantumaa.
Poliitikot kiihottuvat
ainoastaan kansalaisten verestä.



Ihmiset ovat täysin vakuuttuneita
siitä, että tulevaisuus on täynnä uusia
mahdollisuuksia, joita
voi verrata juuri nyt, tänään - menneisyyteen.

1.

Odotellaan rajuilmaa
pehmeitä sateita
kastelemaan kasvien valtakuntaa
huuhtomaan kyyneleet
suolaiset mennessään.

Nukkuvien Puiden Kaiku.

siistit
hiuksenhienot pilvet
etelään lentävät linnut 
jaloistaan kiinni jäävät
siniselle kankaalle
               Naapuri kirkkaalla katolla
               kuolleen koiran hautajaiset.
maalataan
jäinen taivas
keittiön seinälle
rosoisilla ruskean sävyillä.
Ulkoa soi
Nukkuvien puiden kaiku. 

Tie on rasvattu hevosennahka

Heilauta kättäsi
yli Auringon.
            Tie on
             rasvattu hevosennahka.
Ui keveästi yli
miehen kämmenen.
Tuuli pehmein askelin
etelästä lentää
tuo sateet kaupunkiin
huuhtoo
kesäkadut puhtaiksi.

Aforismeja.

Ihmiset ajattelevat,
usein täysin tietämättään,
että he tekevät virheitä
vain toimiessaan
väärällä tavalla.



Tiedostamattomassa
on jotain eroottista
tai pelottavaa, jotain ajatonta.
Erotiikka ja pelko
johdattavat meidät
pois sieltä, missä
olemme juuri nyt.



Kaikki ajatukset
lähtevät liikkeelle
siitä oletuksesta,
että jokin pitää saattaa
loppuun.



Totuus on vain
paras mahdollinen
vaihtoehto,
mitä tulee kulloisenkin
ajan henkeen.



Rakkaus on kuollut.
Jumala on kuollut.
Elämämme on
puhtaan tieteellistä.