tuulettomien katujen kulmat
pyöreävatsaisiksi hioutuneina.
Himmeiden Valojen jonoissa
mykkänä sykkivät,
jännittyneet vartalot,
jännittyneet vartalot,
laukeavat mielipiteiden orgasmiin,
ilmeettöminä, toinen toisensa jälkeen,
miljoonan metrin matkalla.
Yötaivas on rauhallinen pilvien virta,
puistot viileinä suvantoina
rehevien rintojen ruokkiessa
nälkäänäkevien
raiskareiden joukkoa.
Näiden ilmeettömien
pakanoiden hurjassa aivomyrskyssä
nostetaan ylös epäkohtien purjeet,
jotta kirjakielen karikot eivät
kansanvallan oppilaivaa
upottaisi.