Aamu alkaa soitolla työpaikkaan.

Aamu alkaa soitolla työpaikkaan ja ilmoittautumisella sairaaksi. Ei muuten, mutta kun ei ole vain puhtia siirtyä "sorvin" ääreen ahkeroimaan. Mielummin tekee kotona rästiin jääneitä töitä valmiiksi ja aloittaa uusia projekteja, joiden hiominen vie kaiken ajan mitä työn ohella on olemassa. Aurinko nousee jossain Kalevan kaupunginosan yllä. Katselen televisiota, jota en näe. Se puhuu minulle selkäni takana. Minä aion jonnekin suomenlahden rantaan, ajattelen vasta sitten elämääni pidemmässä mittakaavassa. Mitä minä puhun? Luomistyö on rankkaa kun ottaa huomioon, sen ettei ole muuta kuin todellisuus josta pitäisi tehdä "taidetta". Tätä nykyä niin kovin moni ihminen luo työkseen, ettei niillä ole käsitystä enää mistään muusta kuin arjen realiteeteistä. Minua väsyttää jo pelkkä ajatus realiteettien nostamisesta inhimillisyyden yläpuolelle. Se, että lait säätelevät ihmisen elämää osana lakien merkitystä, tekee laeista fasismin hedelmällisintä osa-aluetta.

Me olemme alkaneet Lassin kanssa suunnittelemaan dokumenttia nuorison pahoinvoinnista, ihmisten ahdingosta, epäoikeudenmukaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, politiikan merkityksestä ihmisten arkipäivästä. Alastomuuden merkityksestä vaatteiden alla. Vähän niinkuin olemassaolo jolla on vain yksi tavoite; vapaus ilman valintaa. Minkälaiset ihmiset ottavat korista puutarhassa? Onko tämä se mitä meille on opetettu vanhassa testamentissa? Älä nauti siitä, mitä luonto on, siitä mitä luonnollisuus on? Sinun ei tule syödä isäsi puusta. Sinun tulee odottaa, että omena on tyhjiöpakattu Etumarketin hedelmäosastolle. Sinun ei tule olla oma itsesi vaan telemarkkinointialueesi uskollinen asiakas. Consumer.. consumer.. Ei se tarkoita asiakasta. Ei se tarkoita kuluttajaa. Consumer tarkoittaa Nielijää. Kitaa. Sitäkö on merkitys? Sitäkö on elämän merkitys? Maailma on meidän ja se on myyty meille. Maailma on myyty meille?! Kuinka sairasta tämä on. Olen lukenut viimeaikoina satuja. Olen lukenut viimeaikoina paljon lapsille tarkoitettuja satuja. Niissä rumuus on ulkoista, köyhyys on pahe, Kuninkaallisuus on ihailtavaa, Kulta on hyve, puu ja risut pahe. Metsä täynnä vaaroja ja kaupunki, tai Kuninkaan suojeluksessa oleva alue turvallista seutua. Niin. Pitäisikö meidän opettaa lapsillemme luonnon vaarallisuudesta ja kaupunkielämän turvallisuudesta?



KAIKKI ON PAIKALLAAN


Kategorinen imperatiivi. Paikallaan näissä huoneissa
Ilma ei liiku.
kaikki on paikallaan ja hukassa.
pitää löytää itsensä,
että voi antaa muille aikaa.

Minkä väriset
sen mielipiteet on?
Ei siivet kanna.
Sulkakäärme.
Minä, Kuningas. Mikä sitä ohjaa?

Katsellaan elokuvaa
ja syödään hapanta leipää
rikkinäisen sohvan nurkassa.