Puhuin Kirsin kanssa siitä, miksi me aina epäonnistumme suhteissamme. Miksi me aina valitsemme ne ihmiset, joiden elämä ei millään tavalla ole avointa, vaan tiettyjen mallien mukaista kapinointia ja epätoivoa.
Mikä meistä tekee onnellisia?
Ehkä suhteessa ei koskaan pitäisi olla niin valmis ja avoin, kuin mitä olen tottunut olemaan. Suhde on ajatuspeliä siinä missä tunteiden ymmärtämistä. Tunneälyä, kuten tätä nykyä tavataan sanoa. Jos et ole valmis siihen mitä sinulta vaaditaan suhteen onnistumiseksi, ei suhde toimi. Suhteessa pitää osata luovia ja perustella itselleen, niin että menestyksestä tulee osa suhdetta kaikkine tappioineen ja oletuksineen.
"Roskapaperit
Kultaketju
Kaulassa kala
Maksan laskua huomisista asioista
joku sanoo, ettei tietä pidä
nähdä.
Miestenlehden sivuilla mainos
naisista, joista miehet eivät saa
tulla riippuvaisiksi
kana
ilolintu
luona
Meisseli on terästä"
Voidaanko kapinaan alkaa jo valmiiden mallien mukaan? Kapina on minun käsittääkseni hävitty vallankumous. Valmiiksi hävitty vallankumous, jossa häviäjä puoli yleensä poistetaan vastaisuuden varalle kokonaan kuviosta. Vallankumous ei koskaan saa olla valmiiksi hävitty, koska silloin ajetaan asiaa, jota ei todella haluta muuttaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment