Tuesday, September 7, 2010

kaksi syyskuun runoa

Ja niin kuin pilvet
Ne on lintuja
Siirtää maa taivasta Ylleen
Kiero kuolema vartioi tätä aikaa neonvaloissa
Ja tässä On ihminen toiselleen
..kuulemma..
Luetaan lehdestä, että Jumala on kuollut Koska Nietzsche niin sanoi silloin.
Syyskuun sanoja
On sieni, sade, betonilähiö.
Mutta, että ”mätä” ja kuolema?
Ne on kesän sanoja.





Tämä on roomalaisille viininkorjuuaikaa
Aiempien vuosisatojen
Seitsemäs kuukausi – on nyt muuttanut
Kesän tälle sijalle, jossa
Hullut hevoset laukkaa väärässä tahdissa.
Kun leikki loppuu on lelut rikki
Kevään aikuiset
Lapsia yössä, leikkimässä erilaista littaa.
Omenat tuoksuu.
Pesästä häädetyt ampiaiset.
Vihreä haihtuu keltaiseksi – valot katuu menneen kesän rientoja.
Niin me maalataan tätä maailmaa
Talven varalle siihen muotoon, että
Hanki peittää kaiken pehmeästi
Alleen
Jäänsinisten
Avaruuspurojen nivamuodostelmaksi.

No comments: