Työväen juhla.

Eilinen ei millään tavalla poikennut tavallisesta maanantaista. Ainoa mikä erotti sen tavallisesta maanantai päivästä oli se, että suomenliput liehuivat saloissa, kaupungilta kuului omituista huminaa ja minä olin melkoisen humalassa kotonani. Nyt tekee mieli tupakkaa ja seksiä. Kumpaakaan ei nyt ole tarjolla, joten väliin jää. Pulssi on hieman koholla. Ei mikään ihme näin pienimuotoisessa krapulassa. Sitähän sattuu. Aamulla kun heräsin, Aurinko paistoi kirkkaasti. Nyt kun kello on 11.47. Aurinko paistaa kirkkaasti. Eikö sen aika käy pitkäksi. Omituista. Jossain maailman toisella laidalla on ihan varmasti ukonilma. Oikein kunnon ukkosmyrsky piristää. Minä en ole niinkään aurinkoihmisiä. Enemmän nautin juuri ukkosesta ja kunnon kesäsateista. Siitä kun vesi sihisee vasten kattoa.. kun se hakkaa keittiön ikkunaa. Siitä minä pidän todella.

Eilen join 7isoa olutta. 0,5l/kpl. Hyvä minua. Näin se aikuisuus toimii. Nyt kuuntelen The Doorsin - Riders On The Storm - kappaletta. Minua hymyilyttää. Miksi minä en mennyt eilen mihinkään? En minä oikein tiedä. Ei vain tuntunut siltä. Nyt vähän kaduttaa, mutta tuntuu kuitenkin ihan hyvältä, että näin... Ei minun todellisuudessa edes tehnyt mieli mennä mihinkään. Mikä tästä vielä puuttuu? Vapaa halu lähteä kaupungille. Kävellä katuja ja miettiä menneisyyttä. Ehkä nyt pitäisi mennä johonkin kahvilaan polttamaan hasista. Kuuntelemaan mustaa bluesia ja lukemaan saarikosken runoja. Mikä minua siinäkin miehessä kiehtoo? Sekö että se on kuollut, vai sekö, että se on niin elossa? En osaa vastata edes omiin kysymyksiini näiden asioiden välillä. Voidaanko näitä edes pitää kysymyksinä? Huomisen aikana ihmettelen varmaankin miksi minusta ei tullut poliitikkoa. Ja silloin on aika kirjoittaa novelli yksinäisyydestä kaupungissa. Miten se sen sanoi? Meri on niin täynnä, että se lainehtii ylitse? Sitäkö tämä elämä on? Ylitselainehtivaa merta? Voiko täällä enää edes seilata? Osaako kukaan enää seilata niinkuin ennen? "Hei Seilori! Anna tulla sitä rommipaukkua!"

Missä me menemme? Lassi on sitä mieltä, että jos tietää missä on, ei todellisuudessa enää tiedä mihin on matkalla. Oliko tuo Lassi vai olinko se sittenkin minä? Minä olen sitä mieltä, että mitään ei saa patentoida, koska silloin kaikesta tulee tavoittelemisen arvoista. Tavoitteleminen vie ihmiset perikatoon ja aiheuttaa päänsärkyä niille joiden päätä särkee. Minulla on aikaa miettiä mitä tämä maailma on jos millään ei ole nimeä.

Minkälainen on eilinen?